googlen armoilla

Google-tili ja etenkin sen aktiivinen käyttö aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Se on kätevä ja helppo ja mahdollistaa ties mitä mahtavuuksia. Toisaalta kaikkien mahtavuuksien seurauksena Google tietääkin minusta aivan kaiken.

Kaikki alkoi viattomalla Gmailin avaamisella vaihtoaikana. Siellä kun on niin paljon tallennustilaa. Vähän myöhemmin rekisteröidyin Youtubeen, jonne oli siihen maailmanaikaan vielä omat tunnukset. Kun sitten siirryin omalta domainilta takaisin Bloggeriin, systeemi muuttui. Yhtäkkiä huomasin yhdistäneeni blogin, sähköpostin ja Youtuben saman käyttäjätilin alle, vips vain.

Uusia ulottuvuuksia Googlen minätietämys sai tällä viikolla, kun perustimme kesän Pariisin reissua varten Googledocsiin tiedoston, jonne voi listata toiveitaan matkan suhteen. Tosi kätevää. Ja oikeasti aika pelottavaa.

Toistaiseksi yritän pitää anonymiteetin rippeistä kiinni sillä, että esiinnyn Youtubessa edelleen pelkällä nimimerkillä. Ei sillä, että ketään Googlella oikeasti kiinnostaisi asiani tai että olisin tilanteessa yksin, mutta oikeasti mitä enemmän muistiinpanoja Gmailiin viestiluonnoksiin talletan, sitä enemmän alkaa hirvittää.

Google tuntee osoitteeni, henkilötunnukseni, työkokemukseni, henkilökohtaiset tuntoni, matkasuunnitelmani ja jopa matkalippuni, hassut kuvalinkkini, macaron-haaveeni, salaiset musiikkipaheeni. Puhumattakaan siitä, että jos jonain päivänä kaikki Googlen palveluihin tallettamani tiedot katoaisivat, olo olisi vähintäänkin orpo. Auttamatta alkaa tuntua, että elän jossain scifiklassikossa.

Ettei kävisi niin, että tutut jäisivät kauas tämän tosielämäni HALin taakse, jaetaan nyt yksi ralli Youtuben Fiilis-nimiseltä soittolistalta tännekin.

Perjantai ja kohta suuntana Helsinki. Että rai rai vaan. Sitä ennen taidan kuitenkin vaihtaa Google-tilini salasanan.

enimmäkseen soljuvaa

Juhuu! Paavo, Milla ja Simo ovat pakkautuneet autoon ja matkalla tänne. Sain lisäksi siirrettyä maanantaille järkätyn vapaapäiväni tiistaille eli vierailu ei edes suuremmin päivällä lykkääntymisestä kärsi. Lisäksi on tunnustettava, että ns. ylimääräinen vapaailta tuli tarpeeseen. Tai ehkä ennemminkin tyhjä ilta, koska luonnollisesti aloitin illanvieton imuroimalla kämpän ja tunkemalla lattialla kuukausia pyörineitä tyhjiä laatikoita uusiin säilytyspaikkoihin. Termistä viis, nyt ei tarvitse vieraiden saapua kaaoksen keskelle ja hyvä niin.

Järjestelystä päästyäni laitoin Katjalta saadun tsemppikortin jääkaapinoveen. Kevätkauden toteemieläimeni, olkaa hyvä.

Tein myös ensimmäistä kertaa aikoihin ruokaa itselleni ihan rauhassa. Ruokalistalla oli pitkän haaveilun jälkeen inkiväärilanttua ja soijarouhepihvejä, jotka varioin tämän reseptin pohjalta. Kuinkakohan kauan ensimmäisestä yritelmästä on? Yli viisitoista vuotta varmasti. Viisitoista vuotta kokeiluja ja pettymyksiä. Ja nyt, nyt se löytyi - soijarouhepihviresepti, jossa on sekä hyvä maku että koostumus! En luovu siitä ikinä. Lantun ja pihvien kaverina katsoin päivän Poirotin boksilta ja jaksossa oli sattumoisin Michael Fassbender. 

Kaikki tuntui menevän siis ihan putkeen, kunnes menin nukkumaan, enkä saanut unta. Kärsin unettomuudesta nykyään niin harvoin (eläköön säännöllinen päivärytmi), etten osaa enää suhtautua siihen kovin tyynesti

Tänään siis lähinnä väsyttää ja silmiä särkee. Toteemieläimeni esimerkkiä noudattaen yritän jaksaa päivän yli.

viikon kulku

Alan olla aika harjaantunut siihen tunteeseen, kun on pitkään innolla odottanut jotain tiettyä arjen piristystä ja sitten se peruuntuu/siirtyy viime hetkellä. Silti se harmittaa joka kerta ihan vietävästi. Nyt kaikki peukut pystyyn ja taikatalismaanit esiin, ettei pienen pojan kuume enää nouse ja perhe pääsee lomareissulle, vaikka vähän myöhässä. Hanna-täti odottaa jo!

Muutoin tällä viikolla on ollut jotenkin ihan poikkeuksellisen hyvä dynamiikka. Paitsi että töissä on ollut harvinaisen viihdyttävää ja haastavaa, olen ehtinyt liikkumaan, lukemaan tenttiin, viettämään omaa aikaa siivouksen ja telkkarin parissa, näkemään ystäviä, käymään keikalla ja viettämään parisuhteen laatuaikaa, katsomaan kolme elokuvaa, teettämään ison kasan valokuvia ja jollain ilveellä nukkumaankin ihan hyvin.

Jos saan jotenkin kiinni siitä, miten tämä kaikki tapahtui, patentoin konseptin ja rikastun. Jos en, ei voi mitään. Ero reilun viikon takaiseen olotilaan (jolloin en ylikierroksiltani edes muistanut, mikä viikonpäivä on menossa) on joka tapauksessa melkoinen.

uudestisyntynyt

Muistutus itselle: toisinaan uudet ihmiset ja/tai maisemat ovat paikallaan. Oma maisemani ei tällä kertaa vaihtunut, mutta kiitos viikonloppuvieraan, olen taas ihan eri ihminen kuin perjantai-iltana.

Olin niin ylpeä, kun normaalisti täysin päättämättömät ihmiset onnistuivat eilen tekemään toimintasuunnitelman heti aamupäivästä. Suuri saavutus, vaikkei siitä loppupeleissä mitään hyötyä ollutkaan. Illan marssijärjestykseksi suunniteltiin siis 21 tapaa pilata avioliitto > Kerubin burgeri > Lurkki-klubi. Ilmeisesti ei-ahdistavalle suomalaiselle elokuvalle on ollut tilausta, joten emme päässeet elokuviin: varttia ennen näytöstä 245-paikkaisessa salissa vapaata oli enää eturivissä. Siispä suoraan burgerille, joka puolestaan aiheutti niin suuren ruokakooman, ettei keikoille enää ollut menemistä. Vuokrasimme lohdutukseksi elokuvan, jonka äänet eivät toimineet. Suunnitelmaksi C muodostui löhöily sohvalla ja Take That -livetallenne, joka olikin oiva ratkaisu - muutenhan perinteinen poikabändiosuus olisi jäänyt tältä reissulta kokonaan väliin.

Päätin testata vuokraelokuvan vielä aamulla, että osaan reklamoida oikein. Ja kah! äänet alkoivat mystisesti toimia. Näin ollen sunnuntaiaamun aktiviteettina oli brunssielokuva. Kertakokemuksen pohjalta suosittelen konseptia ja myös meidän leffavalintaamme, Easy A oli tarkoitukseen juuri passeli.

Kaikki oikeasti tarpeelliset kuvat - eli pakolliset nenukuvat ja harvinaiset eli normaalit mutta onnistuneet kaverikuvat - jäivät Suvin älypuhelimeen. Kuvasin minäkin sentään jotain, pääasiassa ruokaa.

Sain tuliaisia. Sisällön kanssa vähintään yhtä olennainen oli paketti itse.

Rinnakkaista mainontaa saman bussipysäkin seinän eri puolilta.

Houkutuksen lennokas pulla.

Metavalokuvauksen ilot.

Brunssielokuva!

Päätin mennä kevään aikana vielä Tampereelle, kun tajusin, että sinne voin mennä myös arkivapailla. En ole ehtinyt käydä aikoihin - ja sieltä saa kuitenkin kahvia!

Omaa reissuilua odotellessa aion ottaa vastaan seuraavat vieraat jo viikon päästä. Parasta.

ps. Suvi lähti puolenpäivän junalla, joten ehdin tänään myös leipoa grahamsämpylöitä, tehdä koulujuttuja ja elokuviin katsomaan Unelmien pelikirjan. Jos ei parasta, niin melkolailla hyviä juttuja silti.

lehtien keskellä

Miksi oi miksi tilaan lehtiä?

En ennenkään elänyt mitenkään erityisen huikentelevasti, mutta uusi säästäväinen elämä on osoittautunut välillä yllättävän vaikeaksi ja päätökseni pysyä budjetissa kohtaa aika ajoin epätoivon muurin. Silloin on syytä muistuttaa itselleen, miksi projektiin alunperinkään ryhtyi ja palata suunniteltujen ruoka- ja kauppalistojen pariin.

Ja juuri kun alkaa mennä hyvin, postiluukusta kolahtaa pahuuden airut, Maku-lehti.

Bataattiröstit! Tofu-kasviskeitto! Kasvisquesedillat! Kaukomaiden papukeitto! Paprika-pinjansiemenlevite! Korvasieni-kalakeitto! Punajuuri-pestopasta!

Toisaalta ihanaa inspiroitua uusista resepteistä, liian pitkään on taas mennyt enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä muistellessa, mitä ruokia maailmassa olikaan. Vaan ei auta muu kuin pistää inspiraatiot muistiin korvan taakse toviksi ja kaivaa pakastimesta lounaaksi sosekeiton jämät. Vielä en luovuta. Onneksi uusin Kodin kuvalehti sentään keskittyi lähinnä superfoodeihin, ne voin sivuuttaa hyvin mielin ja kaivaa mustikoita pakkasesta.