apofenia

Yleensä en koe yksin asumista ongelmaksi, lähinnä nautin siitä. Telkkarista näkyy enimmäkseen niitä ohjelmia, joita minä haluan katsoa ja tavarat asettuvat sinne, minne minä haluan ne laittaa. Tiukkoina kuukausina tietysti olisi kiva, jos joku olisi jakamassa kustannukset. Ja sitten on ne hetket, kun tulee tärkeää asiaa, eikä paikalla ole ketään, kelle kertoa.

Niitä hetkiä varten on onneksi blogi ja kamera.

Ostin pitkästä aikaa hapankorppuja ja kun nyt sain monsteritenttialueen (vuoden 2006 tekijänoikeuslainsäädäntöä lukuun ottamatta) kahlattua läpi, päätin tehdä vähän iltapalaa.

Voi ei, apea pieni hapankorppupakettiparka! Ihan tuli syyllinen olo viedä muutama korppu parempiin suihin, paketillahan on selvästi nälkä. Hetken ehdin harkita iltapalan vaihtamista sämpyläksi, mutta tulin järkiini. 

Tänään aikaisin nukkumaan. Erinomainen suunnitelma.

back to basics

Viime aikoina olen iloinnut asioista, jotka olivat arkipäivää vielä 90-luvulla. Ensinnäkin teetin ensimmäistä kertaa sitten kesän 2011 ison kasan paperivalokuvia. Teetin myös valikoiman ystäville ja sukulaisille, ja olen nyt lähetellyt niitä postissa kevätylläreinä ympäri Suomea.

Oi paperiposti, miten olen sinua kaivannut! Onneksi sitä tulee myös minun suuntaani. ChocoChilin Elina teki keittokirjahyllyn kevätsiivouksen ja kerrankin aamukukkumisestani oli jotain hyötyä: sain varattua yhden kirjan itselleni postikulujen hinnalla. Vaikka tiesinkin sen saapuvan hetkenä minä hyvänsä, oi miten ihanaa olikaan löytää Vegan - Over 90 Mouthwatering Recipes -opus eteisen matolta odottamassa, kun viime viikolla piiiitkän päivän jälkeen viimeinkin kotiuduin.

Ja jos se oli ihanaa, vielä sata kertaa ihanampaa oli tänään löytää samaiselta matolta ihan oikea kirje. Tuoksupaperilla!

Piristystä tässä kaivataankin, koska edellisen entryn jälkeen iski hulluus ja päätin tehdä viimeisen kirjatentin sittenkin kiirastorstaina. Sen jälkeen onkin ollut ohjelmassa kolme kirjaa informaatiolainsäädäntöä ja etiikkaa viikossa, työn ohessa totta kai. Helppoa kuin heinänteko, eikä yhtään ole pinna kireellä. Eilinen kilahdus lounaan lisukkeeksi kaavailemani kermaviilikastikkeen käyttämisestä pitsatäytteeksi oli jotain ihan muuta, ehdottomasti.

lista

Tein alkuvuodesta kalenterin sisäkanteen kevään opiskeluaikataulun, johon voin yliviivata tehdyt hommat. Alkuviikosta ehdin hetken jo riemuita kuvassa olevaa näkyä.

Sitten tajusin, että kyseessä on tosiaan tammikuussa tehty versio, josta puuttuu vielä vino pino PR-viestinnän asiaa ja viimeinen kirjatenttikin on väärällä päivällä. Oodikin sinnikkäästi väittää minun suorittaneen syksystä lähtien yhteensä 11 opintopistettä. Yritän olla lannistumatta, voiton puolella tässä sentään jo selkeästi ollaan, sanoo Oodi mitä tahansa. Lienee parasta kuitenkin päivittää tekemättömät tehtävät myös kalenteriin, etten vielä vahingossa mene kääntämään aivoja kokonaan nolla-asentoon.

viikonloppuvapaa

Voi aivoparat. Kahdeksan päivän työputki on kyllä ihan liikaa. Jos muutenkin tuntuu vapaapäivät olevan kortilla, ei tuommoisen jälkeen ehdi oikeasti palautua lainkaan. Tekisi mieli sanoa, että ei koskaan enää, mutta tuollahan se taas jo huhtikuun puolivälissä häämöttää. Seuraava vapaa viikonloppu sen sijaan häämöttää pääsiäisessä (jolloin olen reissussa) ja sen jälkeen huhtikuun lopussa. Ehkä - sitä listaa kun ei ole vielä tehty. Periaatteessa minulle on ihan sama, koska olen töissä, mutta onhan se kivaa, että joskus edes on vapaalla samaan aikaan kuin muutkin ihmiset. Tätä viikonloppua odotinkin siis ymmärrettävistä syistä varsin hartaasti.

Luonnollisesti onnistuinkin sitten hankkimaan eiliseksi mukavan viinipäänsäryn. Ei tuntunut kovin järjelliseltä eilen, mutta nyt jälkiviisaana olen ihan tyytyväinen. Ilman hedaria olisin varmaan erehtynyt puuhastelemaan jotain, eikä päivään olisi kuulunut laiskaa brunssia, laiskempia meikkiostoksia, lounasta Hyveessä ja yli tunnin päikkäreitä.

Le brunch avec les filles.

Sitä paitsi päikkärit ja niiden jälkeen nautittu kahvi takasi sen, että pääsin kuitenkin katsomaan uuden Oz-elokuvan 3D:nä. En muuten kauheasti perusta 3D:stä, mutta tämä elokuva ansaitsi tulla katsottuna nimenomaan siinä formaatissa. Ah, ne alkutekstit ja Kansasiin sijoittuva osuus! Muutenkin mukavaa satumaailmaan katoamista hetkeksi, vaikka olenkin alkuperäisen romaanin ystävänä tekisi taas mieli vähän kiukutella joistain elokuvaan (elokuviin) tehdyistä ratkaisuista. 

Muuten viikonlopun suurin uutinen taitaa olla eilen iskenyt älytön ryppykriisi. Sitä lievitti vähän Ozia edeltävissä trailereissa ihanien näyttelijöiden charmantit rypyt ja enemmän tänään testattu uutuusvärinen Natural Coden luomiväri, jonka laiskoilla meikkiostoksilla kaupanpäällisiksi eilen sain. Erikoisista väreistä (pinkkiä ja turkoosia) huolimatta se näyttikin naamallani kivalta ja raikkaalta. Johtopäätös: niin kauan kun pystyn "erityisesti nuorelle iholle" kehitettyä kosmetiikkaa kantamaan lienee rypyistä turha huolehtia.

lumikenkätyttö

Tekemättömiä hommia on viime päivien haipakassa kerääntynyt työpöydälle vino pino. Tänään kuitenkin sanoin niille hetkellisesti pffft ja lähdin Lykynlammelle liikuntailtapäivään. Yhteisön paine tuki päätöstäni, minua varten kun oli ostettu jo paketillinen soijanakkejakin, mutta ikkunan takana iloisesti paistava aurinko pisti lopullisen pisteen vaiheilulle. Hyvä niin, en nimittäin muista, koska olisin viimeksi asioikseni ulkoillut kunnolla.

Ja nytpä olen sitten kokeillut lumikenkäilyä.

Oliskohan jo aika hankkia talviulkoiluun sopivat housut...

Seistään kirjaimellisesti Lykynlammella.

Puolikkaan lammen kiertämisen jälkeen päätimme kaartaa vasemmalle.

Ai miten niin couperosa-posket? Mukava verrokki vieressä.

Ei tämä minua nyt vielä lajina ihan täysillä valloittanut, mutta en syytä siitä yksin kenkuroita. Lumi oli turhan uutta, joten hanki kannatteli harmillisen vähän. Samoin jyrkän mäen peittoaminen jäi puoleen (ja alastulo se vasta farssi olikin). Mutta kyllähän tuo reilun tunnin enimmäkseen valmiilla poluillakin tarpominenkin kokemuksesta ja liikunnasta kävi. Venyttelyt tein tänään harvinaisen huolellisesti, mutta siitä huolimatta pelkään reisieni puolesta jo kovasti huomista.