Rudy Rucker: Software
Pyysin Markolta kirjastoreissulla helppolukuisen kirjasuosituksen ja noin minuutissa käteeni oli ilmestynyt Software. En kauheasti lue scifiä, eikä robomaailma Benderin lisäksi oikein jaksa kiinnostaa. Luin tämän silti yhdeltä istumalta junassa ja viihdyin hyvin - ei siis syystä kyberpunk-klassikko! Kuolemattomuuden, ihmisyyden ja vapaan tahdon tematiikka herättää ajatuksia, mutta kirja tuntui silti mukavan kevyeltä. Kummaa! Jälleen kerran tosielämä muuttui silti mielestäni fiktiota mainiommaksi, kun selvittelin kirjailijan taustoja netistä. Ote Ruckerin Wikipedia-sivulta: "Rudy Rucker (oikea nimi Rudolf von Bitter Rucker, s. 1946 Kentucky) on yhdysvaltalainen matemaatikko ja kirjailija. Hän valmistui vuonna 1972 Rutgersin yliopistosta." Rudolf von Bitter Rucker Rutgersin yliopistosta. Ei tämmöistä voi keksiä.
Anna-Leena Härkönen: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia
Ei pitäisi minun lukea kolumnikokoelmia, en vaan meinaa uskoa sitä. Tykkään siis Härkösen kolumneista kovasti, kokoelmina ne on vain minulle vaikeita sulattaa. Onneksi pidin järjen matkassa, enkä yrittänytkään lukea liikaa kerralla: tämä kokoelma toimi nimittäin parhaiten aamiaislukemisena - yksi, kaksi kolumnia aamulla ennen töihin lähtöä herätti mukavasti. Härkösellä on viiltävä kynä ja välillä juttuja lukiessa naurattaa ihan tuhottomasti (vaikka aina ei varmaan pitäisi). Kolumnit ovat kestäneet myös yllättävän hyvin aikaa. Kokoelmana niistä silti katoaa minulle se paras terä. Toivottavasti Härkösen ruokablogin pohjalta toimitetaan kuitenkin joskus vielä opus! Kaipaan sitä kovasti.
Jonathan Carroll: Valkoiset omenat
Pidin suunnattomasti Naurujen maasta ja siitä inspiroituneena lainasin kirjastosta myös tämän. Asetelma ja alku olivat lupaavat ja kirja kyllä piti otteessaan tehokkaasti. Tunnelma ja maailma jossain fantasian ja todellisuuden välimaastossa viehättivät tässäkin. Ainoastaan loppu oli pettymys - muistaakseni! En nimittäin enää muista, miten kirja tarkalleen loppui, mutta hämärä muistikuva "höh, näinkö se meni"-henkisestä tokaisusta on kyllä. Se kertoo jo paljon. Kaikesta huolimatta Carroll on mielestäni oiva kirjoittaja ja toivon, että tuotantoa käännetään suomalaisyleisölle enemmänkin. Kahden kirjan perusteella menisin nimittäin väittämään Carrollin kirjoittavan kaikille sopivia, vähän vinksahtaneita mutta kummallisen kauniita tarinoita.
Tuija Lehtinen: Suklaapolkuja
Ensimmäinen Lehtiseni vuosikausiin! Odotuksissa nopeaa luettavaa, tuttu ja turvallinen romanttinen juoni ja ihanaa hattaraa ongelmilla höystettynä! Eipä tätäkään lukiessa kauan nokka tuhissut eli siinä mielessä takuuvarmaa Tuijaa. Kaavakin eteni totuttuun tapaan alusta loppuun eli en joutunut pettymään. Ymmärrän, että tällä tehdään rahaa, mutta vanhana fanina olen vakaasti sitä mieltä, että kaava olisi syytä päivittää ja hahmojen nimeämisperusteitakin pohtia uudemman kerran. Sen lisäksi kehottaisin Lehtistä pysymään kaukana akateemisesta maailmasta tai ainakin tekemään edes vähän enemmän taustatyötä. En tiedä mitään luonnontieteistä ja minunkin mielestäni aika huteralla pohjalla liikuttiin. Sivuhuomio: ilmastonmuutonasiantuntijoiksi kirjan henkilöt lentävät hämmentävän paljon lentokoneella, muun muassa Pohjoismaiden sisällä ja päähenkilön siskokin kaukaa maaseudun pikkukylistä (Mikkelistä) pääkaupunkiseudun humuun - ja kaupoille, jotka ovat auki jopa iltayhdeksään! Apua.
Penelope Lively: Spiderweb
Mielestäni minulle tuntemattoman Penelope Livelyn nimi nousi gradukirjallisuudessa esiin joka välissä ja vasta paljon myöhemmin tajusin fanittaneeni Livelyn kummituskirjoja lapsena. Aikuisten tuotanto olikin tähän asti tyystin vierasta ja tartuin siihen kirjastossa kuriositeettina. Spiderweb oli pieni tarina ihmisistä eteläisen Englannin maaseudulla. Sinällään hauska kirja, ettei siinä sinällään tapahtunut yhtään mitään. Silti lukiessa ei tullut tylsää. En kuitenkaan keksi tästä juurikaan sanottavaa, joten päättelen edelleen olevani enemmän sitä kummituskohderyhmää, vaikka menneisyyden haamuja tässäkin sivuttiin.
JK Rowling: The Casual Vacancy
Ostin tämän itselleni kevätlahjaksi ajat sitten, mutta kirja vanui hyllyssä kuukausia, koska olin saanut päähäni, että se on varmaan huono. Eipä ollut, vaan tykkäsin ja paljon. Asetelmassa oli yllättävän paljon samaa kuin Spiderwebissä: pieni peribrittiläinen kylä ja harvinaisen karismaattinen keskushenkilö, joka joko ihastuttaa tai vihastuttaa kaikki ympärillään. Tässä kuitenkin tapahtui paljon enemmän. Ensimmäiset sata sivua olivat kieltämättä hankalia (vaan ei huonoja), koska uusia henkilöitä tuli koko ajan lisää, mutta siitä eteenpäin sitten olinkin täysin tarinan imussa. Monet päähenkilöt muuttuivat rikkaudeksi: kerrankin oli mahdollisuus päästä useamman hahmon pään sisälle. Pikkukaupungin ihmissuhdekoukerot paljastivat kaikkien nurjat puolet, eikä kenestäkään voinut tykätä varauksetta. Alkukielisenä teksti oli mielestäni soljuvaa, käännöstä en välttämättä uskalla ikinä käteeni ottaa. Voisin jaaritella teemoista ja kielestä enemmänkin, mutta Aamulehden Noora Vaarala taisi jo sanoa kaikki olennaisimmat. Eli lähetän vaan muille skeptikoille terkkuja: kannattaa lukea, henkilögalleria alkaa käydä järkeen nopeammin kuin arvaatkaan!
