huimaa

Palautin tänään viimeisen opiskelutehtäväni. Nyt on taas omaa asiantuntijuutta reflektoitu sivukaupalla. Huimaa. Jos olisin ollut viisas, olisin palauttanut sen perjantaina ja pitänyt pari täysin tyhjaa vapaapäivää. En ollut. Sen sijaan viikonloppuun mahtui mm. näitä asioita:

Great Gatsbyn enskari.

Ensimmäinen ravintolapäivä herkuttelun sijaan ravintoloitsijana. Katja kuvasi.

Viisufinaali on parhaimmillaan ystävien kanssa meuhkattuna.
Eurooppa saattoi äänestää väärin, mutta Suomi ei.

Pesin myös pohjoispuolen ikkunat ja kävin pyöräretkellä Mutala-Rantakylä-akselilla, mutta menköön ne kuvitta. Miten siellä Rantakylässä tuntuukin aina niin oudolta? Paikat eivät ole radikaalisti muuttuneet keskustaan siirtymiseni jälkeen, mutta minun on silti vaikea ymmärtää, että olen asunut siellä melkein kaksi vuotta. Se oli joku toinen Hanna jossain toisessa todellisuudessa.

Toisen todellisuuden nainen oli sekin, joka ravintolapäivästä selvisi. Tiukka päivä olisi ollut muutenkin, mutta menin toki sopimaan ravintolan ja viisufinaalin väliin sosiaalista elämää. Hieno päivä joka tapauksessa, eikä varmaankaan jää viimeiseksi ravintolapäiväkseni. Suurimmalta stressiltä vältyttiin, pelattiin hyvin yhteen päästiin omillemme ja kaikki tarjottavat onnistuivat erinomaisesti. Ja kyllä se kahvila museoon kuuluu, ei siitä mihinkään pääse.

Ja sitten elokuviin.

Minusta Gatsby oli hieno ja näyttävä kokonaisuus. Suurimmat ongelmat liittyivät mielestäni (tälläkin kertaa) ohjaukseen. Kuten Marko totesi, on se kumma, että Baz Luhrmannilla on käytössään älyttömän hyvät näyttelijät ja uskomattoman hienot lavasteet, ei ohjaaja uskalla käyttää kumpiakaan kunnolla. Tai kuten itse tuoreeltaan jo ehdin sanomaan, tämä elokuva tekee tulevaisuuden opiskelijoille SparkNotesin melko turhaksi. Lue: turhankin hyvin oli asiat selitetty auki.

Näkemisen arvoinen elokuva tämä ehdottomasti oli ja minusta 3D-tekniikkaa oli käytetty harvinaisen kivasti. Roolitus kuitenkin ilahdutti ehkä kaikkein eniten, eikä vähiten sen takia, että ensimmäiset muistikuvani Leonardo DiCapriosta ja Tobey Maguiresta ovat näiltä ajoilta.

Oi tui tui, Tobey ja Leo! Sukupolveni naiset ovat kasvaneet teidän kanssanne. Minusta on ihan parasta, että yli 15 vuotta samat naamat ovat edustaneet söpöjä vanhempia miehiä. Paitsi nyt 2013 pitänee korvata sana söpö jo hiljalleen vaikka charmikkaalla, tämän puolesta puhuu Gatsbyn ensi-illan ja promokiertueen parratkin. Elkää ajako niitä pois!

Eilen katsoin vapaapäivän päätteeksi Wrightin Ylpeyden ja ennakkoluulon. Tulikin vahingossa Carey Mulligan -teemaviikonloppu. Se on harvemmin huono asia.