Ajatukset ylös kirjoitan

Viime viikko meni jotenkin kokonaan penkin alle.  Koko ajan oli muka kiire, mutta en saanut tehtyä oikeastaan mitään. Olin väsynyt ja ankea. Töissä en saanut asioita aikaiseksi ja kotona kiukuttelin turhista asioista.

Se on huono vire syksylle. Tarttee tehdä jotakin.

Eilen sentään sain töiden jälkeen hilpaistua salille ja tehtyä kotona perussiivouksen. Ei ole ihan niin kaoottinen tunnelma enää, kun epämääräisen tavarakasat ja pölypallerot eivät enää korista olkkarin nurkkia. Järjestelmällisemmälle raivaukselle olisi kyllä tarvetta, mutta kaikki ajallaan.

Jostain syystä juuri nyt tekisi mieli lähinnä kirjoittaa, tuntuu että ajatusten järjestäminen paperille voisi olla taas pidempiaikainenkin ratkaisu. Ensisijaisesti haluaisin kirjoittaa enemmän käsin kaikenlaisia irrallisia ajatuksia, mutta siihen tarvitsisi tarpeeksi kivan muistikirjan ja jostain syystä sellaisia ei tule vastaan missään. Clas Ohlsonilta tarttui mukaan ulkoisesti välttävä kirjanen, jää nähtäväksi tyydynkö siihen vai iskeekö maaninen tuunaushetki joskus iltamyöhään.

Nyt kun on muistikirja, iski myös bullet journal -innostus, mutta hankkimani kirja ei kömpelyytensä takia sovellu siihen kovin hyvin. Asuapa kaupungissa, josta löytyy oikea paperikauppa.

Syyskausi

Eilen alkaneen syyskuun myötä alkoi myös syyskausi rytinällä.

Todiste 1: Olen varannut viimeisen parin päivän aikana kirjastosta enemmän paksuja kirjoja kuin ikinä ehdin realistisesti lukemaan.

Todiste 2: Tuli pakottava tarve katsoa Penny Dreadfulia.

Todiste 3: Neuloosi iski sekunneissa. En tahdo päästä pois Pinterestistä, uusia lankoja on jo, puikkojen setviminen on ns. vaiheessa.

Kuvassa myös uusi pöytäliina, paras kirppislöytö hetkeen.

Miksi metallipuikkoihin ei merkitä kokoja? Miksi en omista sellaista laattaa, jolla koon voisi tarkistaa? Miksi kuitenkin omistan kuusi erikokoista virkkuukoukkua, vaikka en ikinä virkkaa? Pyörittelemällä sentään löysin (ehkä) kaksipuoloset puikot lapasia varten ja muutenkin enimmät setvittyä, mutta ehkäpä tässä voisi ryhdistäytyä.

Varmoista syksyn merkeistä huolimatta kävin eilen vielä laiturilla leikkimässä kesää ja juomassa vadelmalimun. Siis ennen kuin kaivauduin flanellihousuissa sohvalle Mörkö-lapasten ja charmantin Timothy Daltonin seuraan.

Tampereen aurinko

Palataanpa vielä hetkeksi Pirkanmaalle, koska monin tavoin mieleni on vielä siellä.

Kavereitahan olisi ollut Tampere täynnä, mutta hääpari oli varannut majoituskiintiön Lapland Hotelista (Yliopistonkatu 44) ja päätettiin päästää kaikki osapuolet helpolla menemällä sinne. Taidettiinkin olla ainoat vieraat, jotka majoituskiintiötä hyödynsi, muut pitkämatkalaiset päätyivät kuka mistäkin syystä muihin hotelleihin.

Mutta ei se mitään. Oli nimittäin heittämällä hienoin hotelli, jossa kumpikaan on toistaiseksi yöpynyt - mukaan lukien ihana Rivoli Jardin viime talvena Helsingissä! Ei valittamista aamiaisessa, varustetasossa, palvelussa tai sijainnissa eli lämmin suositus, jos joskus kaipaa vähän fiinimpää paikkaa Tampereen ydinkeskustassa.

Kuvan kaikki lautaset ovat minun.

Tosin mainittava on, että ihan uuden rakkauden tai muuten vieraamman ihmisen kanssa ei välttämättä kannata huonetta tarkastamatta jakaa. Kylppärissä oli liukuovi, jonka ei mennyt ihan kokonaan kiinni vaan jätti noin sentin katselukaistaleen suoraan huoneeseen. Ikiparinkin näkökulmasta ratkaisu oli outo, mutta oltiin hotellilla loppupeleissä niin vähän, ettei asia suuremmin haitannut. Tai siis minä kun olen kainomieli, niin häiritsi enemmän. Marko hädin tuskin huomasi koo asiaa.

Fiilistelykuva hääpaikan koristeista.

Sunnuntaina lähdettiin vasta illasta pois ja onneksi iltapäivään osui kaunis, aurinkoinen ilma. Pella's-kahvittelun päätteeksi vietettiinkin siis Vilman kanssa aikaa leppoisalla kävelyllä Tampellan alueella. Niin ihana paikka! Vanhat punatiilirakennukset ovat tunnetusti minulle harvinaisen rakkaita, mutta miten ihmeessä en ole ikinä ennen käynyt Tallipihalla? Nyt olen, eikä jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Muutenkin tuli vähän sellainen olo, että voisi taas järjestää Tampereen suuntaan vähän useammin.

Vaikka matkat olivat raskaat (lähtö aamuvarhaisella lauantaina, paluu myrskyn aiheuttamien ratavaurioiden takia myöhään sunnuntai-iltana bussissa) ainoa oikea nurina liittyy ruokailuun ja omaan vointiin.

Joen yön bakkanaalit, Hese, hääruokailu ja hotelliaamiainen kolmeen vuorokauteen oli nimittäin vähän turhan tuhti setti mahaparalleni. En edes älyttömästi juhlissa santsaillut, mutta silti kaikki se ruoka teki kyllä tehtävänsä ja vielä eilen illallakin oli kammottava paha olo. Nyt jo helpottaa, mutta vieläkään ei oikeastaan tee mieli laittaa mahaan yhtään mitään.

Voisinpa rehellisesti sanoa ottavani tästä opiksi.

Juhlamekko

Naisena sitä helposti ajautuu juhlavaatelimboon: hankkii uuden kivan vaatteen juhliin, vapauttaa sen muuhun käyttöön juhlien jälkeen ja joutuu taas ostamaan uuden vaatteen seuraaviin juhliin.

Taitaa olla aika tavallinen kuvio.

Piristäviä poikkeuksiakin löytyy. Niin kauan kuin muistan, Annikki-tädilläni on ollut juhla-asuna turkoosi pellavapuku. Se on nähnyt monet juhlat vuosien varrella, koska tädin päällä on melkeinpä aina sama asu. Toisaalta pellavapukua ei käytetä koskaan muuten, joten juhlavuus ja juhlantuntu säilyy, vaikkei se suoraan kaupan rekiltä olekaan.

Markon kaverilla oli häät viikonloppuna ja vaateinventaariota tehdessä tajusin, että kaappi oli täynnä arkikäyttöön vapautettuja entisiä juhlamekkoja. Alkoi ärsyttää. Päätin ottaa askeleen kohti Annikin vaatefilosofiaa ja investoida vaatteeseen, jota käytetään tästä eteenpäin vain ja ainoastaan juhlissa.

Kiersin kauppoja, mutta valitsin lopulta Miss Windy Shopin, jonka mekoista olen haaveillut jo pitkän tovin. Kuoseja ja malleja ees taas klikkailtuani ostoskoriin päätyi  Teal Green Butterfly Tea -mekko. Hyvä valinta! Itse asiassa niin hyvä, että samaa mekkoa oli katsellut sekä kaaso että morsian, mutta onneksi molemmat olivat universumin johdatuksesta päätyneet eri kuosiin. Huh. Toisaalta mietittiin, että voiko sitä ihmistä syyttää siitä, että on hyvä maku. Olisin silti ehkä kuollut häpeästä.

Uusi kolttu ja Markon perintöpuku. Ei parhaat ilmeet,
mutta muissa kuvissa myrskytuuli heitti tukan silmille.

Hintaa mekolle tuli tylliunelman kanssa 138 euroa. En kovinkaan usein osta yli satasen vaatteita, joten tämä saa kyllä tosiaankin luvan kulkea useamman juhlakeikan mukana.

Toisaalta seuraavat tiedossa olevat juhlat ovat tietty häät samassa kaveriporukassa. Koska en ole vielä päässyt Annikin tasolle juhlavaatefilosofiassa, en välttämättä kärsi mennä samassa koltussa sinnekin. Mutta uutta en osta. Pakko tuolta pursuavasta kaapista on jotain löytyä.

ps. Uudesta juhlavaatteesta huolimatta: jos jossain kirpparilla tulee vastaan Marimekon Samovaari-kotelomekko missä tahansa värissä kokoa 42 tai 44, olen ehdottoman kiinnostunut!

Säilöntämania #2: pakastimen uumenissa

Työkaverin lupaamat maiteroiset tulivatkin jo eilen, joten pakastimen uudelleen järjestäminen oli väistämätön tosiasia. Samalla tuli tehtyä inventaario.

Ensi talvena meillä ilmeisesti syödään sienisalaattia ja vispipuuroa.

Mansikka, 14 pussia

Mustikka, 12 pussia

Punaherukka, 6 pussia
Karviainen, 6 pussia
Vadelma, 5 pussia

Raparperi, 5 pussia

Kirsikka, 4 pussia

Paseerattu punaherukka, 2 pussia
Puolukka, 2 pussia

Puolukkasurvos, 1 pussi
Omenasose, 1 pussi

Kanttarelli, 4 pussia
Tatti, 2 pussia
Korvasieni, 1 pussi
Haaparousku, suolattu, 3 pussia
Haaparousku, suolaamaton, 4 pussia

Mungpapu, 1 pussi
Pinaattia, 1 pussi
Pala pekonia
2 kuhaa

Linssi-punajuuripata, 1 rasia
Pyttipannu
Ranskalaisia
Yrttivoipatonki

Aino-jäätelön jämät
Vadelma-Magnum
Taatelikakkua
2 pullaa
2 croissantia

Mutta ilmankos tuntuu, ettei tilaa enää ole, kun meillä tosiaan on ihan tavallinen jääkaappi-pakastin. Aika tehokkaasti olen tilan käyttänyt ja pussit pakannut. Mustikkaa ja kirsikkaa on vähemmän kuin yleensä, mutta herukoita, karviaisia ja sieniä sitten taas huomattavasti tavallista enemmän.

Ikivanhat viherherukat vapautin jo tehtävistään kokonaan. Puolukat, omppusose ja korvasienet ovat myös vanhempia, ne pitäisi käyttää pois hetimiten. Ja ehkä syödä nuo viimeisen ryhmän herkut kokonaan pois - ihan vaan tilan vuoksi. Omena-, puolukka-, kurpitsa- ja suppissesonki kun on vielä edessä. Apua.

Onneksi tulevat sesonkituotteet odottavat vielä. Alkoi eilen huumori loppua siinä keittämisen, puristelun, pilkkomisen ja pussittamisen keskellä. Ensi viikolla en säilö mitään.