Pitää myös palautua

Työterveystarkastuksen jälkimainingeissa meneillään on aktiivinen Hanna kuntoon -projekti. Tärkein saavutus on ollut työpisteen ergonomian tarkastaminen ja pian toivottavasti parantaminen, mutta ajatusremonttiakin pitäisi tehdä.

Usein tuntuu, ettei työpäivän jälkeen ehdi palautua, vaikka ohjelmassa ei ihmeellisiä asioita olekaan. Siihen liittyen muistilista itselle asioista, jotka tarjoavat vaihtoehdon suoratoistopalveluille.

Tykkään:

- Värittää

- Leipoa piirakoita ja pikkuleipiä

- Kuunnella Crackedin podcasteja samalla kun puuhastelen muuta

- Venytellä

- Hypistellä lankoja lankakaupassa

(Olosuhteet vaativaa hauskaa: kirpparituotteiden hinnoittelu)

Haluaisin hankkia:

- Piirustusvälineet

- Ompelukoneen

- Mehulingon

Ja opetella käyttämään niitä myös. Lisäksi haluaisin pari uutta huulikiiltoa, ihan muuten vaan.

Oh that's nice! Ash in my tomatoes!

Helmikuu vaihtui maaliskuuksi ja vuodesta 2000 omistamani domain on nyt kuollut kuopattu. 

Pääsin lopulta pitkän vääntämisen hakemistoon käsiksi ja sain melkein kaiken pleastettua. Valitettavasti blogin arkistot 2006-2010 olivat korruptoituneet jonkun haittaohjelman käsissä ja olivat ns. beyond repair. 

Olen kyllä tallentanut ne joitain vuosia sitten ulkoiselle kovolle, mutta se levisi täysin yllättäen sittemmin. Kieltämättä harmittaa, koska tuohon aikaan mahtuu jos jonkinlaista elämänmullistusta, kuten vaihtoaika, Markon tapaaminen ja gradun kirjoittaminen, eikä perinteinen päiväkirja ole ollut koko aikaa käytössä. Saakohan hajonneisiin ulkoisiin kovalevyihin minkäänlaista tiedostojen palautusta tai muuta kaivuuoperaatiota mitenkään tehtyä?

Tekstit ovat siis ulottumattomissani, mutta ulkoasujen screencapit löytyivät. Voi tätä muistojen polkua!

Tämänkin saa klikkaamalla vähän suuremmaksi,

Siellä ovat (ei kronologisessa järjestyksessä) Potter-näyttelijät, Johnny Depp, Shaggy & Scooby, Tobey Maguire, Brian Molko Sully, Willy Wonka, Lasse Kurki, Karl Urban & Viggo Mortensen, Mark Wahlberg, Robbie Williams, Christina Ricci, Ville Pusa, tomaattikori, AJ McLean, Jack Skellington, Beatles, Orlando Bloom, I <3 Huckabees, Colin Farrell, Silly Walks, Ewan McGregor & Jonathan Rhys Meyes, Backstreet Boys ja Nicole Kidman. Ainoastaan viimeisenä leiskana ollut Amelie on jäänyt tallentamatta.

Vaan olisipa joskus silloin kertonut minulle, ettei 800x600 tule olemaan yleisin resoluutio aina ja ikuisesti! Kaikki screencapit ovat minikokoisia, noin 200 pikseliä leveitä. Blogin puolen kuvista saa vielä jotain selvää, mutta domainin pääsivun leiskat ovat pelkkää pikselimössöä, eikä niistä saanut edes tällaista pikkukollaasia tehtyä. Sääli. Siellä nimittäin oma kehityskin on huomattavasti paremmin esillä alun kehnoista viritelmistä oikeasti aika hyvin tehtyihin blendeihin ja visuaalisiin ratkaisuihin.

Vähän kyllä kaihoisa olo tulee näitä kaikkia selatessa. Saatoin väkertää mieleistä blendiä ja taustaefektejä tunti- ja päiväkausia. Voi sitä täydellisen brushin löytämisen riemua! Uppoutuisipa edelleen harrastuksiin samanlaisella intohimolla.

[ps. Pippin-sitaatti taitaa oikeasti kuulua ash on my tomatoes, mutta sitäpä en blogia nimetessäni tiennyt.]

Helmikuun luetut

Mia Vänskä: Valkoinen aura

Luin Valkoista auraa tosi ristiriitaisin tuntein. Tartun kotimaiseen kauhuun aina mielelläni ja Vänskää on kehuttu kovasti, mutta tämä oli mielestäni kaikin puolin vähän hölmö kirja. Alku oli lupaava, mutta pitkän jahkailun jälkeen kerronta luiskahti ihan eri sfääreihin, enkä jaksanut oikein kannattaa uutta sävyä. Olisin varmasti tykännyt tästä enemmän, jos olisin lainannut sen nuortenosastolta - toisaalta sitten loppu olisi tuntunut liian raa'alta ja brutaalilta. Nuortenkirjaan opiskelemaan lähtevän nuoren naisen epävarmuus olisi kuitenkin sopinut hienosti ja kuvaus oli siltä osin minusta varsin tuttua ja onnistunutta (tosin missä tosielämän opiskelija-asuntolassa on allasosasto, kysynpä vaan). Luulin myös bonganneeni kirjasta tyhmän virheen - Rosalind ja muovipussit, kirjan lukeneille tiedoksi - mutta saattaa olla, että se ei ollut niinkään virhe, vaan irrallinen langanpätkä, jonka Vänskä unohti lopussa solmia kiinni. En voi suositella. Monessa Goodreadsin arvostelussa mainitaan, että Vänskän aiemmat kirjat toimivat huomattavasti Valkoista auraa paremmin, mutta tämän jälkeen ei ainakaan heti huvita ottaa niitä lukulistalle.

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia

Raksi seinään! Ensimmäinen Murakami luettu! Novellikokoelman jälkeen en yhtään ihmettele, miksi niin moni on hullaantunut Murakamin kerronnasta, vaikka tämä ei ymmärtääkseni kirjailijan parhaimmistoon kuulukaan. Jokaisessa novelli muodostaa oman pienen maailmansa, mutta samalla ne muodostavat yhdessä hämmentävän saumattoman kokonaisuuden. Punainen lanka löytyy kirjan nimestä, miehistä ilman naisia. Lisäksi tästäkin kokoelmasta löytyy viehättäviä pieniä nyökkäyksiä (länsimaisen) populaarikulttuurihistorian suuntaan, aina nimikkonovellin Hemingway-lainasta muutamaan Norwegian Woodin tyyppiseen Beatles-heilautukseen. Suosittelen ensikosketukseksi muillekin, jotka ovat kammonneet kirjailijaa nähtyään 1Q84:n järkälemäisen olemuksen.

Sarah Waters: Parempaa väkeä

Omituinen kirja. Tykkäsin asetelmasta ja ajankuvasta, mutta en juonesta. Alkupuolisko menikin ahmimalla, mutta kun juoni lähti käyntiin, lukutahti hidastui. Vuoteen 1922 sijoittuva Parempaa väkeä kertoo ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä maailmasta ja niistä jotka jäivät sitä pyörittämään. Uudistuva Lontoo perinteisine hienostoalueineen sekä uudet ja vanhat yhteiskuntaluokat ovat törmäyskurssilla. Pääosassa ovat eri ikäiset ja eri elämäntilanteissa olevat naiset, mutta miehetkin kyllä käyvät näyttelemässä tuskastuttavan hallitsevan osansa arjessa. Tässä konteksti, jossa Waters käsittelee nuoren naisen oman polun valitsemisen mahdollisuutta ja mahdottomuutta peribrittiläisen hillityissä kulisseissa ja seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen ongelmallisuutta sodanjälkeisen uuskonservatismin keskellä. Aihevalintojen valossa Parempaa väkeä kannattaa siis ehdottomasti lukea. Sitä paitsi Watersin teksti on kaunista ja kuvailu kiehtovaa. En usko sen varsinaisen juonenkaan ei häirtsevän kaikkia lukijoita.

Viime aikoina askarruttanutta

- Miksi vuosi sitten keskeneräiseksi jäänyt säärystin on täysin mahdotonta ottaa takaisin työn alle, vaikka malli miellyttää ja se olisi parissa päivässä tehty?

- Miksi Carelicumissa on 1. ja 2. kerroksen välissä 2 x 12 rappusta, 2. ja 3. kerroksen välissä 2 x 11 rappusta ja 2 x 10 rappusta siitä ylöspäin? Onko säästänyt rakennuskustannuksissa merkittävästi tehdä ylimmistä kerroksista juuri sen verran matalia, että se ärsyttää?

- Miksi vihreiden vaihtuessa punaisiksi jalankulkijat alkavat ottaa liikennevaloissa puolihölkkääviä hyppyaskeleita, jotka eivät oikeasti ole yhtään nopeampia kuin tavalliset askeleet mutta näyttävät paljon hölmömmiltä?

- Miksi en enää ikinä leivo?

- Miksi polven jänteet kiristävät ja paikoin sattuvat niin paljon? Missä voi käydä tarkastamassa, kuinka pahasti ne ovat vinksallaan?

Sarjoja suoratoistolla

Ottaen huomioon, että maksetaan HBO Nordicista melkein kymppi kuussa, katsotaan sitä valitettavan vähän. Kun lehmiydyin perjantai-iltana suunnitellusti sohvannurkkaan, oli hyvää aikaa ottaa vähän takaisin. Katsoin Carrie Fisherin Wishful Drinkingin ja ilmestyneet kaksi jaksoa odottamaani Big Little Liesia.

Vähän kieltämättä jännitti hypätä sarjan kelkkaan näin pian kirjan lukemisen jälkeen, mutta hyvinhän tuo toimi. Ilahduttavaa!

Jotenkin tuntuu, että on nykyään vaikea löytää mieleistä katsottavaa suoratoistopalveluista. Tarjontaa on niin paljon, että alkaa kranttuilla. Ennen ei ollut varaa, piti katsoa sitä mitä telkkarista tuli. Nykyään katson The Crownia aina kun jaksan keskittyä, hömppähetkinä yritän viritellä aivojani Officen jenkkiversioon. Big Little Lies solahtaa tyylillisesti hyvin niiden väliin eli on varsin tervetullut. 

Jos muut kamppailevat saman asian kanssa, lempparini Netflixistä ovat viime aikoina olleet nämä:

The People v. O.J. Simpson: American Crime Story (draama / true crime)

The Secrets of Great British Castles (symppis dokkarisarja)

Crazy Ex-Girlfriend (musikaali / komedia / draama / myötähäpeä)

Kunniamaininta, koska katsoin tämän kokonaan viime vuoden puolella: 

Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto (pakenee genremäärittelyä)

Seuraavaksi ehkä voisi yrittää uudestaan A Series of Unfortunate Events -sarjaa, joka näyttää mahtavalta. En edellisellä yrittämällä päässyt siihen vielä oikein kiinni, mutta katsoinkin ekan jakson puhelimella junassa.

Muitakin vinkkejä otetaan vastaan.