Mielen- ja maailmanrauhaa

Uudenvuodenaaton lupausten ja toiveiden ringissä vastentahtoisesti kerroin lupaavani yrittää pitää keväällä pään kylmänä töissä ja toivovani hyvää fyysistä terveyttä itselleni sekä humaanimpaa politiikkaa maailmalle.

En paljon kattavammin osaa tämän vuoden toiveita tai tavoitteita vieläkään ilmaista.

Näin henkilökohtaisella tasollatoivon kyllä, että kevään muuttokuviot saadaan edes suurin piirtein kivuttomasti pakettiin, saan hoidettua kaikki tärkeät asiat ajoissa ja hyvässä järjestyksessä, osaan olla ahdistumatta raha-asioista ja että viime kuukausina vaivanneet uniongelmat jäävät pian taakse. 

Lisäksi toivon tasaisuutta ja lempeää asennetta arkeen, pitkää pinnaa sekä tasaisuutta parisuhteessa ja ihmissuhderintamalla muutenkin. 

Kuvina vähän proosallisempia haaveita:

Kun tähän vielä lisää haavelistani kärkipäässä keikkuvan varsi-imurin, niin siinäpä tärkeimmät. Ole kiltti ja teethän parhaasi, vuosi 2018.

Viimeinen katse vuoteen 2017

Vuoden viimeisen päivän aurinkoiset hetket menivät päiväkävelyllä. Hyvä niin. Aamulla oli levoton olo, mutta tunnin lenkillä ajatukset tasaantuivat, eikä enää ole pakonomainen tarve siivota keittiön kaappeja ottamaan vastaan vuotta 2018.

Vuosi sitten olen toivonut vuodelta 2017 seuraavia asioita:

Ensimmäinen ja ehkä tärkein toiveeni onkin, että aattoiltana vallannut ikäkriisi ja ahdistustilat jäävät suosiolla tänne vuodenvaihteen korville ja saan elellä loppuvuoden rauhassa. Toivon myös, että saan järjestettyä elämääni jo sitä viime vuonna kipeästi kaipaamaani muutosta. Samalla toivoisin mielenrauhaa, leppoisampaa arkea ja kykyä keskittyä siihen, mitä ikinä olenkaan tekemässä - enkä koko ajan kärsiä tunteesta, että hukkaan aikaa, jos lataan akkujani sohvalla. Samalla toivon fyysistä terveyttä ja kehon tasapainoa, vähemmän jumittavia lihaksia ja kummallisia kremppoja. Haluaisin käydä enemmän kahvilla, yksillä, skumpalla tai ulkona syömässä ystävien kanssa. Toivon, että saan jatkettua aamusivujen kirjoittamista ja jäsentää muutenkin ajatuksiani tekstimuodossa. Ehkä jopa kokeilla proosan tuottamista! 

Haluaisin käydä salilla/jumpassa säännöllisesti mutta rennosti. Maltillinen tavoite voisi olla vaikka 125 treenikertaa tälle vuodelle. [...] Haluan kaapin tai lipaston Siro-astioille. [...] Tosissani toivoisin myös, että keksisin viimeinkin konkreettisen ja minulle sopivan tavan kanavoida maailmantuskaani ja oikeasti toimia: auttaa ihmisiä, suojella ympäristöä, osallistua politiikkaan. [...] Ja vielä lopuksi se ihan konkreettinen uudenvuodenlupaus: lupaan, etten enää lainaa kirjoja/levyjä/elokuvia iloisessa hiprakassa kenellekään kirjoittamatta sitä muistiin.

Kevät meni vielä pitkälti ikäkriisin kourissa, eikä ahdistustiloiltakaan vältytty. Kesän jälkeen pahin taittui ja loppuvuosi on ollut paljon leppoisampi. Mielenrauhasta ja keskittymiskyvystä ei välttämättä silti voi puhua.

Olen ollut melko terveenä, mutta kehon tasapainoa on koeteltu ihan konkreettisestikin keväällä diagnosoidun nilkan virheasennon takia. Oikean jalan kanssa riittää edelleen töitä aina lonkasta nilkkaan, mutta ainakin olen suurin piirtein kartalla siitä, missä ollaan menossa. Loka-joulukuussa kävin myös useamman kerran hieronnassa ja pahimmat solmut ja kummalliset krempat on saatu laukaistua sillä. Työsarkaa riittäisi kyllä vielä siinäkin. Kahvilla ja yksillä tuli käytyä vähemmän kuin toivon, edes joskus sentään, syömässä pari kertaa ja skumpalla vain kerran.  Aamusivut jäivät kevääseen ja muunkin kirjoittamisen kanssa olen ollut laiska. Proosaan en ole vieläkään uskaltanut koskea.

Jumpannut olen kyllä ihan aktiivisesti, jos en ihan aina kovin rennosti. Tanssitunnit ja joogakurssi mukaan laskettuna treenikertoja näyttää kertyneen vuoden aikana 136. Päälle sitten tietysti fyssarin määräämät kotijumpat, kävely- ja pyörälenkit ja sen sellaiset, joita etenkin keväällä oli ohjelmassa enemmänkin. 

Siroille hankin lipaston. Kaikki astiat eivät siihen mahtuneet, mutta ainakaan ei ole enää laatikoita lattialla. Lisäksi kasasin lipaston itse, mikä olikin yllättävän hauska projekti. Maailmantuskan kanavointia en ole vielä oppinut, mutta tuo ainoan konkreettisen uudenvuodenlupaukseni olen pitänyt. Pisteet minulle siitä. 

Tavoitekuvaosastolla jatkettiin tänäkin vuonna hyvää 65% linjaa.

Kropastani olen pitänyt paremmin huolta kuin aikoihin joogan, hierojan ja fysioterapian myötä. Markon kanssa ollaan etenkin loppuvuodesta vietetty taas enemmän yhteistä laatuaikaa, talous on suurinpiirtein tasapainossa, Gamla Stan koettu pitkästä aikaa, Kaunotar ja Hirviö sekä paljon muuta fiilistelty elokuvateatterissa ja Bruno Marsinkin pääsin näkemään livenä. Kiinnostavista historiallisista naisista en sen sijaan juurikaan saanut luettua, kokkaillut olen surullisen vähän ja uudet juomalasitkin on edelleen ostamatta.

DDR-museon Trabant-simulaattorin ratissa tammikuussa.

Chillaillua Rauhan kanssa huhtikuussa.

2017 oli poliittisesti paskin vuosi, jonka muistan ja olen ollut todella ahdistunut milloin minkäkin maan johdon tekemistä päätöksistä. Sodat, ilmastonmuutos, trumpismi ja Suomen hallitus sekä vihastuttavat että lannistavat enemmän kuin sanat riittävät kertomaan.

Oman elämän puolella kuuluu kuitenkin parempaa. Olen oppinut olemaan aloillani töissä ja olemaan sinut monien asioiden kanssa. Kesän kulminaatiopisteen jälkeen alettiin molemmat rakentaa Joensuuhun kivempaa arkea ja se toimi paremmin kuin ikinä uskalsin ajatella. Pitkään peräänkuuluttamani muutokset ovat jo hyvässä vauhdissa; ensimmäisenä keväällä on todennäköisesti luvassa muuttokuvioita, kunhan ehditään asioihin paneutua.

Pakollinen turistikuva vastavaloon kesäkuussa.

Väisälänmäellä juhannuksena.

Ulkomailla kävin taas kolmesti, tammikuussa äidin kanssa Berliinissä, kesäkuussa Markon kanssa Malmössa & Tukholmassa ja nyt joulukuussa Millan kanssa Roomassa - matkakuume ei parane matkustamalla. Lisäksi kohokohtia on ollut keikkareissut Helsinkiin (Bruno Mars) ja Tampereelle (Robbie Williams). Paras näkemäni areenakeikka oli kuitenkin ehdottomasti Radiohead Globenilla. Olen ihan superiloinen, että sain ostettua liput sinne Markolle lahjaksi, itseäni en olisi muuten tajunnut sinne viedä.

Karkkilassa ehdin olla valitettavan vähän, mutta Savon suunnalla sukuloitiin tänä vuonna ahkerammin. Myös rauhallinen kesälomareissu Porvoossa, Helsingissä ja Karkkilassa sekä siihen liittyneet pistäytymiset Fiskarissa, Raaseporissa ja Tampereella olivat ehkä parasta, mitä tällä vuodella oli tarjota. Kotimaanmatkailun hienoutta ei pidä aliarvioida ja yritän pitää tämän tosiasian mielessä myös jatkossa.

Etana-alkupalat Porvoossa heinäkuussa.

Kännykän etukameran vahingossa tallentamana Rooman taivaan alla joulukuussa.

Tänään laitan korvikset korviin ja lähden vastaanottamaan vuotta kavereiden kanssa. Tarjoiluksi luvatut tequilat jätän muille, mutta muut sihijuomat ovat jo viilentymässä ja juustodippiäkin on varattu huomiseksi jääkaappiin.

Vuoden lukuhaaste 1/2

Goodreadsiin itselleni asettama 52 kirjan lukuhaaste on vielä tämän vuoden osalta kesken, mutta olen tässä vuoden mittaan tehnyt myös Pinterestistä bongaamaani Hannah Braimen 26 kirjan haastetta. Pari viikkoa sitten tajusin, että sitä en saa mitenkään tehtyä, niin antaapa mennä.

1. A book you read in school

J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi 

Menee ainakin lähimmäs. Luin nimittäin ensimmäisen Potterin (myös) vaihtoaikana lasten fantasiakirjallisuuden kurssille. Muutamaa vuotta aiemmin tein siitä lisäksi tutkielman kansanopistolla.

2. A book from your childhood

-

3. A book published over 100 years ago

-

4. A book published in the last year

Marko Annala: Värityskirja 

Harvoin tulee luettua uutuuskirja välittömästi, mutta tämän luin heti sen ilmestyttyä.

5. A non-fiction book

Essi Huuhka & Aino Tormulainen: Ysärikirja

Ainoa selkeästi tietokirjamuotoinen kirja, jonka tänä vuonna luin.

6. A book written by a male author

Arto Melleri: Kummitusjutun ilmakehä

Pakina- ja muistelmateos, jossa olennaista mielestäni on myös se, että Melleri oli nimenomaan mies.

7. A book written by a female author

Kati Tervo: Jääkaapin henki

Soveltaen samat perustelut kuin edellisessä.

8. A book by someone who isn’t a writer (think Paul Kalathani or Richard Branson)

Portia de Rossi: Unbearable Lightness - A Story of Loss and Gain

9. A book that became/is becoming a film

Lianne Moriaty: Hyvä aviomies

Ainakin tätä on huhuttu vielä alkuvuodesta, mutta tarkempaa aikataulua ei vielä mistään löydy.

10. A book published in the 20th Century

Agatha Christie: Neiti Marplea ei petetä 

Vuonna 1952 julkaistu romaani on vanhin tänä vuonna lukemani kirja.

11. A book set in your hometown/region

-

12. A book with someone’s name in the title

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär

13. A book with a number in the title

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta

14. A book with a character with your first name

Antti Hyry: Uuni 

Pietarin Hanna-vaimo saattoi olla lempiasiani koko kirjassa.

15. A book someone else recommended to you

Nina Hurma: Yönpunainen höyhen

16. A book with over 500 pages

Sarah Waters: Parempaa väkeä

598 sivua.

17. A book you can finish in a day

Erling Kagge: Hiljaisuus

18. A previously banned book

-

19. A book with a one-word title

Antti Holma: Järjestäjä

20. A book translated from another language

Haruki Murakami: Miehiä ilman naisia 

21. A book that will improve a specific area of your life

Carrie Fisher: Wishful Drinking

Ainakin nauratti ihan hulluna. Lisäksi lukeminen poisti surua Fisherin kuolemasta vähän. Se on jo aika specific area.

22. A memoir or journal

Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina

23. A book written by someone younger than you

Gabourey Sidibe: This is Just My Face, Try Not to Stare

Ei meillä ole kuin reilu puoli vuotta ikäeroa, mutta lasketaan.

24. A book set somewhere you’ll be visiting this year

Erik Axl Sund: Unissakulkija

Tukholman majapaikka oli itse asiassa hyvinkin lähellä Varistyttö-trilogian keskeisiä tapahtumapaikkoja ja sain sen luettua juuri ennen reissua.

25. An award-winning book

Margaret Atwood: Orjattaresi

Governor General's Award for English language fiction (1985) & Arthur C. Clarke Award (1987)

26. A self-published book

-

---

Ei nyt ihan kehnosti kuitenkaan. Monet lukemistani kirjoista kävisivät useampaan kohtaan, mutta halusin mainita jokaisen vain kerran.

Vanhat klassikot, kielletyt teokset, kotiseutukirjat ja omakustanteet jäivät tänä vuonna näemmä lukematta. Lapsuusajan kirjojakaan en tullut tänä vuonna lukeneeksi, Potteritkin kun sorhasin läpi ensimmäistä kertaa parikymppisenä. Ellei sitten lasketa Lokki Joonatania, josta on kyllä vahva muistikuva lapsuusajoilta, vaikka en sitä silloin lukenutkaan.

Alkuvuodesta jaksoin vielä merkitä lukuhaasteeseen, mitä kirjaa olen mihinkin kohtaan ajatellut, mutta se taisi jäädä jo huhtikuussa. Eli nyt sitten vuoden päätteeksi kävin läpi luettujen listaa ja mietin, mihin slottiin minkäkin sijoittaisin.

Ihan hauskaa näinkin, mutta jos jaksan näin tarkasti määriteltyyn haasteeseen vielä uudemman kerran tarttua, voisin lähestyä sitä vähän järjestelmällisemmin.

Caput mundi

Paluu arkeen ja ajatusten kääntö reilun viikon taakse.

Joku Via dei Coronarilta kääntyvistä sivukaduista.

Näkymä kaupunkiin Piazza del Popolon yli.

En ole ikinä mitenkään aktiivisesti haaveillut Roomasta, mutta kun hyvä tarjous tuli vastaan, tartuttiin siskon kanssa siihen kummempia miettimättä.

Alkuvuoden hyvistä kokemuksista rohkaistuneena varaus hoitui taas Expedian kautta ja vaikka sivustolla hotellien vertaileminen on vastenmielisen vaikeaa, nappiin meni. Hotelli oli vajaa kilsa Terminin asemalta ja toinen mokoma Colosseumilta ja Forum Romanumilta. Metroon turvauduttiin siis reissun aikana vain kolme kertaa, ja nekin tietoisesti jalkojen säästäminen mielessä. Hotelli oli myös siisti, siellä oli hissi, aamupala oli riittävä ja huoneellakin kokoa ihan tarpeeksi. Eli ei valittamista! Paitsi ehkä siitä, että pyyhkeet vaihdettiin joka päivä, kuten myös käsisaippua, jos ei tajunnut piilottaa sitä siivouksen ajaksi suihkuun. Oppia ikä kaikki.

Pitää sitä yksi aamiaiskuva olla.

Säiden puolesta kävi kyllä erinomainen tuuri: ensimmäisenä päivänä tuli muutama harmiton sadepisara, muuten aurinko paistoi ja päivisin lämpötila kiikkui reilussa kymmenessä asteessa. Naapurin Maijan kesätakilla - jonka onnekkaasti tajusin kysyä lainaan - ja ohuella neuleella pärjäsi reissussa mainiosti ilman että tuli hiki. Osattiin myös miettiä päivät sen verran maltillisiksi, että vaikka käveltyjä kilometrejä tuli päivittäin kymmenestä neljääntoista, kulttuuriähky tai epätoivo eivät päässeet iskemään.

Appelsiineja puussa. Joulukuussa.

Kuvaa ottaessa luulin, että tässä olisi erityisen paljon ihmisiä Fontana di Trevin äärellä.
Seuraavan kerran ohi kulkiessani tajusin olleeni hyvin väärässä.

Lauantain summamutikkaisella kävelyllä ihmeteltiin ulkopuolelta kaikki tärkeimmät nähtävyydet Colosseumista espanjalaisiin portaisiin ja Fontana di Treviltä Viktor Emanuel II:n muistomerkkiin. Käytiin myös Galleria Colonnassa sokaistumassa kullatuista asioista ja bongaamassa työpaikallani asuvan triptyykkiin kuuluvan teoksen keskikappale. Sunnuntai pyhitettiin Forum Romanumille, Palatinus-kukkulalle ja Colosseumille, maanantaina suunnattiin ihmettelemään Vatikaania. Tiistaina haluttiin jotain uutta vanhan vastapainoksi ja lähdettiin modernin taiteen museoon. Toisaalta Italian taide-elämä on sen verran pitkälinjaista, että moderni aika alkoi käytännössä 1800-luvulta. Hieno museo joka tapauksessa ja juuri sopivan kokoinen omaksuttavaksi viimeisenäkin reissupäivänä. Matkalla eksyttiin myös Leondardo da Vinci -museoon, ja onneksi niin päin, koska hienon taidemuseon jälkeen kopioiden ihmetteleminen pienissä kellaritiloissa olisi ollut pettymys. Tiistaina käytiin myös tutustumassa Largo di Torre Argentinan löytökissojen hyväntekeväisyyspisteeseen lähietäisyydeltä, eikä vain ihasteltu kissejä aidan takaa.

Galleria Colonnan ylettömyys ei ollut tästä maailmasta.

Kiitos, opasteet.

No se. Jos ei halua kierrokselle, kannattaa ostaa liput suosiolla Forum Romanumilta
ja Colosseumilla vain luikkia turvatarkastuksen jälkeen lippujonojen ohi.

Luonnollisesti odotin reissulta myös ruokaelämyksiä, mutta niiden suhteen seilasin aika turvallisilla vesillä tällä kertaa. Bruschettoja, pastaa, pastaa, pastaa ja yksi pitsa! Välipalaksi lomatunnelmissa gelatoa ja kakkuja. Muutama hutivalinta tehtiin, eikä perusravintoloissa kaikki tietenkään ollut herkullisinta ikinä, mutta en kyllä silti voi valittaa pöperöistä: nälkä pysyi loitolla ja onhan se spagetti simpukoilla autenttisessa ympäristössä ihan eri asia kuin kotosalla. Ainoa ruoka, joka haaveistani jäi kokematta, oli tuore artisokka. Mutta tämän kanssa voin elää. Sain kuitenkin paahdettuja kastanjoita vuosien jahkailun jälkeen. 

Kodittomien kissojen hoitola, parasta.

Ruokakauppabongaukset, myös parasta.

Sovittiin jo Helsinki-Vantaalla, että mihinkään pimeisiin takseihin ei sitten lähdetä, mutta niinhän siinä kävi, että Fiumcinon lentokentältä huomasimme poistuvamme jonkun ei niin virallisen saföörin kyydissä. Mukana autossa oli myös suomalainen - sattumalta joensuulainen - pariskunta, joten ihan niin paljon ei pelottanut kuin jos oltaisiin oltu kaksin liikenteessä. Sujuvasti ja turvallisesti matka kuitenkin meni ja päädyttiin suoraan hotellin ovelle, joten tällä kertaa kannatti. En ehkä silti ota tavaksi.

Kierroksen ulkoilmaosuuksilla pärjäsi ilman takkiakin.
Vatikaanin puutarhat jäivät valitettavasti tällä kertaa kiertelemättä.

Setä konservoi Vatikaanin museon muraaleja.

Tämä ei ollut edes Pietarinkirkon hienoin kohta, mutta tässä vaiheessa reissua
ymmärrys ja kamerasormi eivät enää toimineet kanssani yhteistyössä.

Kokemuksesta jäimme kuitenkin vähän varpaillemme ja maanantaina Vatikaaniin suunnatessa ensimmäinen vastaan tullut opastusfeissari ei ollut yhtä onnekas. Nainen ei tosin myöskään hanskannut pohjoismaalaisille myymistä, vaan aggressiivinen käytös, epäselvä hinta ja toimiston italiaksi meuhkaavat kanssatyöntekijät saivat meidät lopulta liukenemaan paikalta.

Oltiin tarkastettu etukäteen Vatikaanin museon nettisivulta hinta, 16 euroa, ja se että ICOM-kortilla pääsee ilmaiseksi. Sen tiedon valossa feissarin tyrkyttämä 55 euroa hengeltä ja vakuuttelut siitä, että kaikki maksavat ainakin 35 euroa, sekä täysi tietämättömyys ICOMista ei taannut kovin hyvää lopputulosta. Korttelin päässä vastaan tuli maltillisempi feissari, jonka toimistossa ICOM tunnistettiin välittömästi, jonka lisäksi kaikki olivat ystävällisiä ja englannintaitoisia. Tämä sekä huomattavasti halvempi hinta (20/40€) taas aiheuttivat sen, että vastoin suunnitelmia oltiinkin opastetulla kierroksella Vatikaanissa ja päästiin oikaisemaan Pietarin kirkkoon sisäkautta ilman ylimääräistä jonottamista. En voi valittaa. Opas nimittäin oli oikeasti tosi hyvä, ja Vatikaanin museo niin valtava, etten ole yhtään vakuuttunut, että oltaisiin osattu siellä kaksin edes ihmismassojen keskellä liikkua. Eli huijaus tai ei, meitä ei haittaa.

Sitä paitsi ei ostettu koko reissun aikana yhtään rihkama-avaimenperää tai selfiekeppiä, joten voiton puolella tässä taidetaan kuitenkin olla hyväuskoisuuden mittareilla. Selfieitä otettiin ihan urakalla ilman keppiäkin.

Michelangelo Pistoletto, Un giovanotto / Galleria Nazionale d'Arte Moderna
Väittäisin miestä Jude Law'ksi, mutta teos on tehty 1962-75.

Viimeisenä päivänä tajuttiin kääntyä myös Piazza Venezialta ylämäkeen, eikä kurvattu
vain helpointa reittiä ohi. Kannatti. Auringonlasku ei huonontanut kokemusta.

Ainoa oikea pettymys oli Piazza Navonan joulutori, jota olin odottanut kovasti. Torin piti olla paikoillaan 8. joulukuuta alkaen, mutta sitä alettiin meidän reissun aikana rakentaa vasta maanantaina  (18. päivä) ja tiistainakin paikalla oli vain kourallinen myyjiä. Lieneekö se muina vuosina maineensa arvoinen? Sinne järjestetään Suomesta ryhmämatkojakin ja oman kokemuksen pohjalta ajatus on ihan käsittämätön. 

Tekisi mieli myös tarkistaa, mitä katusoittajat soittavat Forum Romanumin kupeessa muina vuodenaikoina tai ylipäätään joskus tulevaisuudessa - nyt nimittäin Hotel Californiaa, Vapauden tangoa ja Despacitoa kuuli päivästä toiseen ikuisella luupilla. Kieltämättä raunioiden keskellä kierrellessä edellämainittu soundtrack toi kokemukseen hilpeän lisän, joten toivottavasti linja pysyvän edes samankaltaisena.

Kaiken kaikkiaan mitä tervetullein breikki syksyn jälkeen ja aurinkoterapia teki kyllä tehtävänsä! Myös matkan pituus oli erinomainen: ehdimme kaiken, mitä halusimme ilman kiirettä, mutta lähtiessä ei jäänyt olo, että loma loppuu kesken. 

Seuraavan kerran haluaisin kuitenkin suunnata Italiaan keväällä tai syksyllä. Ja jos vielä joskus palaan Roomaan, haluan syödä enemmän täytettyjä leipiä. Yritin kyllä varmistaa tämän heittämällä Treviin kolikon eli pitäkäätten varanne, leipäset!

Tien päällä taas

Kävinkö kotona ollenkaan?

Vähän kyllä harmittaa, kun en ehtinyt Roomaa purkaa tekstimuotoon ennen kuin pöllölaukku ja minä suuntasimme taas reissuun. Kaikkeen ei tehopäivänäkään repeä. Sain kyllä eilen hämmentävän monta asiaa kotona aikaiseksi - leivoin jopa taatelikakkua ja opettelin parsimaan lapasen! - mutta olisi siellä kieltämättä voinut vähän pidemmänkin aikaa viettää.

Kiitän kyllä itseäni, kun tajusin sijoittaa alkukuusta kahdeksan euroa lentosukkiin. Tulivat taas tarpeeseen. Muuten neljän tunnin bussimatka sentään sujui jo melkein rutiinilla podcastien parissa.

Vatikaanin joulukuusi ei näytä vessaharjalta.

Onneksi täällä Savossa ei ole paljon muuta ohjelmassa kuin kokkailua, saunomista ja olemista. Ja ehkä vähän viime hetken joulukoristeiden haalintaa.