Vegaaninen vaihtoehto

Olen viime aikoina syönyt huomattavasti normaalia enemmän eläinperäisiä proteiineja, pohjalukemiin tippuneiden rauta-arvojen myötä myös punaista lihaa. 

Rauta-arvot ovat nyt noususuhdanteessa, mutta muuten olo on ollut tukala ja tukkoinen. Luulisi, että tähän ikään mennessä olisi jo oppinut, mikä ravinto on omalle kropalle sopivaa ja mikä ei. Onneksi havahduin asiaan viikonloppuna ja vietin vegaanisen lauantain. Samalla linjalla jatkoin myös pitkälle sunnuntaihin, vaikka illasta söinkin vähän juustoa ja rahkaa.

Kannatti. Olo oli välittömästi kevyempi ja hengittäminen helpompaa. En muistanut infota asiasta lauantain leffaillan emäntää, mutta ilmeisesti hyvät ideat kulkevat varsin vikkelästi jollain näkymättömillä aalloilla, koska tarjolla oli hummusta, ruissnackseja ja porkkanaa. 

Näilläkin eväillä voi syödä itsensä balloksi, voin kertoo.

Nyt kun ne aallot kulkisivat vielä takaisin tänne omaankin suuntaan - en ole kokonaan eläinperäisistä ruoka-aineista tässä elämäntilanteessa luopumassa, mutta ehkäpä oman hyvinvoinnin kannalta voisi olla järkevää panostaa taas enemmän kasvipohjaisiin vaihtoehtoihin.

Mutta miksi tuntuu, että olen kirjoittanut tämän saman havainnon tänne blogiin monta kertaa aiemminkin? Kiva huomata, miten tehokkaasti sitä oppii virheistään.

Lomalla kotona

Kaikki somesyötteeni ovat täynnä kavereiden lomakuvia Tsekeistä, Portugalista, Tanskasta ja Kreikan saaristosta. Ne eivät varsinaisesti auta matkakuumeeseen, mutta kieltämättä on ollut ihan tervetullut tällainenkin loma, kun vain laittaa kotia kuntoon, eikä suhaa ympäri maata tai mannerta. Kesäasioita nimittäin nekin.

Tällä viikolla pesin ikkunat. Luulin oikeasti, että meillä on jonkinlainen sininen taitto ikkunalasissa, mutta ne olivatkin vain ihan rehellisesti likaiset. Tällä viikolla ostettiin myös grilli ja korkattiin se eilen. Yrtitkin on istutettu pihalle, kaukalo ujutettu jääkaapin alle ja pyykkivuori pienenee koneellinen kerrallaan.

Ehkä tämä tästä.

Eniten harmittaa, että vessan remontti on edelleen aloittamatta, mutta asbestinäyte sentään otettiin eilen. Henkinen deadline kaikille rempoille oli juhannus, mutta ehkä tuon vessan kanssa vielä pärjää jonkun tovin - ja pidetään peukkuja sille, että näytteestä ei asbestia paljastuisi eli pintarempan voisi toteuttaa mahdollisimman pitkälle omin voimin. Vähän olen skeptinen, mutta tämäpä ei minun käsissäni millään tasolla ole.

Keskistyn siis asioihin, joihin voin vaikuttaa. Jospa juhannukseen mennessä olisi viimeiset huonekalut sentään kasassa ja romunurkka purettu olkkarin kulmasta.

Ja onhan se Suomen luontokin kaunis tähän aikaan vuodessa eli jospa aina välissä ulkoilisikin vähän.

Lyhin reitti lähikauppaan on suht idyllinen.

Lomamoodi näkyy kyllä tässäkin: sain tällä viikolla kommenttia, että auringossa on selvästi oltu ja katsoin tarkasti peiliin ekaa kertaa viikkoihin. Pisamat, check. Pigmenttiviikset, check. Tämän vuoden uutuutena ruskeat, alati kasvavat pigmenttiläiskät poskipäissä. Onneksi saan Dermosililta tilatut täsmäaseet UV-säteilyä vastaan haltuuni vielä tänään.

Hankkija sohvapöydällä

Uusi elämänvaihe manifestoituu kiinnostavilla tavoilla.

Siitä on jo useampi viikko, kun huomattiin että meistä on tullut ne ihmiset, jotka perjantai-iltana käyvät lenkillä, lämmittävät saunan ja katsovat kymppiuutiset. Tämä on toistaiseksi tapahtunut kai kerran, mutta sehän riittää.

Eilen taas havahduin siihen, että paitsi etten ole vieläkään muistanut viedä "ei mainoksia"-tarraa postilaatikkoon, myös selasin läpi kaikki tulleet mainokset ja nostin sivuun ne, missä oli parhaat meitä koskevat tarjoukset. Yksi niistä oli Hankkijan mainos.

Saattaisi ahdistaa, ellei naurattaisi.

Mutta ihan kaikkea ei mainospinokaan ratkaise. Mistä sellaisia isoja lattiatyynyjä saa? Mielellään kohtuuhintaan, ei nyt viitsisi reilua satasta kappaleelta design-yksilöistä maksaa arki- ja ulkokäyttöön. Eivät taida olla muodissa, kun järkeviä ei tahdo löytyä mistään.

Meinasin jo kirjoittaa, että tyynyjä lukuun ottamatta isoimmat hankinnat alkavat olla jo ostettu tai vähintään skoutattu. Mutta olen tainnut sanoa niin viimeisten viikkojen aikana useampaan otteeseen, joten ehkäpä ei vielä innostutakaan liiaksi... Uudet ideat lymyävät jossain kulman takana kuitenkin. Ainakin niin kauan kuin budjettia riittää.

Työpaikan ovi kiinni

Jäin lomalle. Latauduin asiaan henkisesti koko viime viikon, mutta kyllä tämä silti pienen sulattelun taitaa pään sisällä vielä vaatia.

Viikonloppu meni vielä melkoisella minuuttiaikataululla, mutta onnistuin silti eilen nukkumaan kahdet päikkärit ja viime yönä noin 8,5 tunnin yöunet. Tänään on nukuttanut koko päivän. Voisi siis ehkä päätellä, ettei loma alkanut ainakaan liian aikaisin ja että kuitattavaa väsymystä on kevään aikana kertynyt ihan riittämiin.

Varasin myös eilen kampaajan tälle päivälle ja hierojan torstaille. Yritän nyt viettää hyvällä omallatunnolla hemmottelun teemaviikkoa, vaikka tekemistä kotona riittäisi kyllä. 

Tekemisen luonne kotona on muuttunut. Koska päätettiin siirtää osa remonttihommista suosiolla loppuvuoden puolelle, enää ei ole niinkään konkreettista rempattavaa ja purettavaa, vaan järjestelemistä ja siivottavaa. Eli (tällä erää) loppusuoralla mennään, joskin tämähän se ärsyttävin vaihe on, kun edistymistä ei enää näe samalla tavalla. Mutta ehkä tämä tästä vielä valmistuu, hylly kerrallaan jos ei muuten. Purin tänään matkalaukullisen vaatteita kaappiin ja lepäilin sen jälkeen vartin verran vaaka-asennossa. Voisin jatkaa samalla suhteella loppuviikon.

Ja ehkä tässä voi alkaa jo miettiä ikkunoiden pesemistä, pihan laittamista ja viimeisiä huonekaluhankintoja. Kunhan jaksan tästä sohvalta nousta...

Huhtikuun luetut

On niin kuuma, etten meinaa jaksaa kotona enää avata konetta ja laittaa näppistä laulamaan, vaikka tämäkin postaus on ollut aloitettuna luonnoksena jo viikkotolkulla. Nyt jos koskaan! Samalla yritän häätää siviiliminäni kaataneen kirjoitusjumin.

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

Kotkan (!) graffitipiireihin sijoittuva Tyttö ja pommi on varsin ansiokas trilogian avaus: sujuvaa kerrontaa, helppolukuista kieltä ja jatkuvasti kasvava jännite. Monesti on vaivaannuttavaa lukea, kun selkeästi aikuinen kirjailija asettuu kirjoittamaan nuoren näkökulmasta - jostain syystä tämä vaivaa etenkin suomalaisissa kirjoissa ja etenkin kielen puolesta, en tiedä miksi. Järvelän romaani ei tähän onneksi kompastu ja viihdyin kirjan matkassa hyvin melkein loppuun saakka. Loppupuolella meno karkaa vähän lapasesta ja olisinkin toivonut vähän hillitympää ratkaisua konflikteihin, mutta ehkäpä niitä on vielä luvassa seuraavissa osissa. Bonusta paitsi Kotkasta, myös sopivan rosoisesta naispäähenkilöstä.

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu

Kuuntelin tämän äänikirjana, enkä lainatessa tajunnut, että se on jatkoa Meikkipussin pohjalta -kirjalle. Koska kyseessä on enemmän pakinakokoelma kuin romaani, Ylipainolisämaksu toimii myös onneksi itsenäisenä eli ensimmäisen osan lukemattomuus ei haitannut menoa. Päähenkilö Tytti on viisikymppinen nainen, joka tässä kirjassa pohtii elämäänsä matkojen ja matkametaforien kautta. Välillä Tytin ajatukset olivat samastuttavia, välillä raivostuttavia, mutta niinhän se elämässä menee. Hahmo tuntui siis todelliselta ja siitä plussaa, mutta en voi sanoa, että olisin ollut tästä erityisen fiiliksissä. Lyhyiden lukujensa ansiosta tämä oli kuitenkin hyvää kuunneltavaa iltalenkeillä ja työmatkoilla, joten koko kirja tuli kuunneltua sujuvasti loppuun. Veikkaisin silti, että itse luettuna tämä olisi toiminut paljon paremmin.

Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan

Jos oma talous heittää häränpyllyä, kannattaako ottaa Austenin opit käyttöön ja etsiä itselleen rikas aviomies? Lainasin tämän toki varta vasten muuttoajankohtaan nollauslukemiseksi, mutta voi hyvä ihme, että oli huono kirja. Tyylilajiin uskollisesti loppuratkaisu oli selvillä jo alkumetreiltä, ei siinä mitään, mutta myös kaikki välissä tapahtuva oli mielikuvituksetonta ja tylsää. Tykkäsin kahdesta asiasta: vuoden 2008 talouskriisin näkymisestä ihmisten elämässä ja Izzon tavasta nimetä kirjan henkilöt Austenin romaanihenkilöiden mukaan. Niiden pohjalta en pelkästään voi suositella. Parempaakin nollauslukemista on tarjolla.

J.P. Delaney: Edellinen asukas

Yksi Goodreadsin arvostelu tiivisti tämän hyvin: joku on huomannut Fifty Shades of Greyn ja Nainen junassa menestyksen ja päättänyt yhdistää ne yhdeksi romaaniksi. Siitä tässä pitkälti on kysymys. Pintapuolisesti mukautuvista naisista, eksentrisesta rikkaasta miehestä ja menneisyyden mysteerivyyhdistä, joka aukeaa vähän kerrallaan. Onneksi painotus on edemmän Hawkinsilla kuin Jamesiin, mutta kyllähän tämä paikoin vähän pöljä kirja oli. Teos kulki kahdella aikatasolla ja rakenne toimikin minulle hyvin, samoin loppuratkaisu rullasi auki hyvää tahtia. Muuten tämä jätti vähän kylmäksi.