Toukokuun luetut

Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi

Se erilainen vauvakirja. Rämön ja Lahden jutut ovat hauskoja, hämmentävän suoria ja pirteän erilaisia, joten en ihmettele että tämä on kerännyt tosi paljon lukijoita sekä äideistä, odottajista että lapsettomista. Paljon asiaa tiiviissä paketissa, joskin tämäkin kannattaa lukea oman maalaisjärkisuodattimen läpi.

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen

Periaatteessa hauska, teemoittain lyhyisiin lukuihin jaoteltu kirja Pottereiden kääntämisestä. Kirja valottaa minua suunnattomasti kiinnostavaa kääntämisprosessia etenkin nimien ja Pottereille ominaisen uuden sanaston osalta ja oli sen takia kyllä houkuttavaa ja koukuttavaa luettavaa. Toisaalta jotain jäi puuttumaan: Pollomuhku ja Posityyhtynen on ehkä suunnattu enemmän lapsille kuin aikuisille, mutta olisin siitä huolimatta paikoin kaivannut vähän jämäkämpää otetta ja enemmän konkreettisia esimerkkejä. Lisäksi lyhyestä mitastaan huolimatta kirjaa vaivaa välillä toisto, joka ainakin näin aikuislukijalle pistää pahasti silmään.

Vanessa Tait: The Looking Glass House

Tämä on pyörinyt mielessäni siitä asti, kun näin kirjan Lontoon Hatchardsilla yli kaksi vuotta sitten. Kirjan reunamilla on Liisa Ihmemaassa -kirjan kirjoittaminen, keskiössä Liddellin perheen kotiopettaja ja Charles Dodgson sekä itse Liddellit jossain siellä välissä. Ostin Looking Glass Housen Playsta ja luin puhelimella, kun aikanaan jäi fyysinen kappale hankkimatta. Johtuiko sitten formaatista vai muuton jälkeisestä väsymyksestä, mutta minulla kestä ihan kohtuuttoman kauan saada tarinasta kunnolla kiinni. Kun lopulta pääsin kärryille, tykkäsin tarinasta kyllä, vaikka se ei ollutkaan odotusteni mukaan maagista realismia ja arkiseen kerrontaan sopeutuminen kesti hetken. Mary Pritchett on toiveidensa ja sovinnaisuuden ristiaallokossa juuri oikealla tavalla turhauttava päähenkilö ja viktoriaanisen ajan käytössäännöt nyppivät nykylukijaa. Vaikka teos on fiktiota, kirjan viimeisillä sivuilla tajusin, että Vanessa Taitt on Alicen lapsenlapsenlapsi ja perheessä kulkeneet tiedonmurut toivat vielä uudenlaista hohtoa juuri luetulle.

Vegaaninen vaihtoehto

Olen viime aikoina syönyt huomattavasti normaalia enemmän eläinperäisiä proteiineja, pohjalukemiin tippuneiden rauta-arvojen myötä myös punaista lihaa. 

Rauta-arvot ovat nyt noususuhdanteessa, mutta muuten olo on ollut tukala ja tukkoinen. Luulisi, että tähän ikään mennessä olisi jo oppinut, mikä ravinto on omalle kropalle sopivaa ja mikä ei. Onneksi havahduin asiaan viikonloppuna ja vietin vegaanisen lauantain. Samalla linjalla jatkoin myös pitkälle sunnuntaihin, vaikka illasta söinkin vähän juustoa ja rahkaa.

Kannatti. Olo oli välittömästi kevyempi ja hengittäminen helpompaa. En muistanut infota asiasta lauantain leffaillan emäntää, mutta ilmeisesti hyvät ideat kulkevat varsin vikkelästi jollain näkymättömillä aalloilla, koska tarjolla oli hummusta, ruissnackseja ja porkkanaa. 

Näilläkin eväillä voi syödä itsensä balloksi, voin kertoo.

Nyt kun ne aallot kulkisivat vielä takaisin tänne omaankin suuntaan - en ole kokonaan eläinperäisistä ruoka-aineista tässä elämäntilanteessa luopumassa, mutta ehkäpä oman hyvinvoinnin kannalta voisi olla järkevää panostaa taas enemmän kasvipohjaisiin vaihtoehtoihin.

Mutta miksi tuntuu, että olen kirjoittanut tämän saman havainnon tänne blogiin monta kertaa aiemminkin? Kiva huomata, miten tehokkaasti sitä oppii virheistään.

Lomalla kotona

Kaikki somesyötteeni ovat täynnä kavereiden lomakuvia Tsekeistä, Portugalista, Tanskasta ja Kreikan saaristosta. Ne eivät varsinaisesti auta matkakuumeeseen, mutta kieltämättä on ollut ihan tervetullut tällainenkin loma, kun vain laittaa kotia kuntoon, eikä suhaa ympäri maata tai mannerta. Kesäasioita nimittäin nekin.

Tällä viikolla pesin ikkunat. Luulin oikeasti, että meillä on jonkinlainen sininen taitto ikkunalasissa, mutta ne olivatkin vain ihan rehellisesti likaiset. Tällä viikolla ostettiin myös grilli ja korkattiin se eilen. Yrtitkin on istutettu pihalle, kaukalo ujutettu jääkaapin alle ja pyykkivuori pienenee koneellinen kerrallaan.

Ehkä tämä tästä.

Eniten harmittaa, että vessan remontti on edelleen aloittamatta, mutta asbestinäyte sentään otettiin eilen. Henkinen deadline kaikille rempoille oli juhannus, mutta ehkä tuon vessan kanssa vielä pärjää jonkun tovin - ja pidetään peukkuja sille, että näytteestä ei asbestia paljastuisi eli pintarempan voisi toteuttaa mahdollisimman pitkälle omin voimin. Vähän olen skeptinen, mutta tämäpä ei minun käsissäni millään tasolla ole.

Keskistyn siis asioihin, joihin voin vaikuttaa. Jospa juhannukseen mennessä olisi viimeiset huonekalut sentään kasassa ja romunurkka purettu olkkarin kulmasta.

Ja onhan se Suomen luontokin kaunis tähän aikaan vuodessa eli jospa aina välissä ulkoilisikin vähän.

Lyhin reitti lähikauppaan on suht idyllinen.

Lomamoodi näkyy kyllä tässäkin: sain tällä viikolla kommenttia, että auringossa on selvästi oltu ja katsoin tarkasti peiliin ekaa kertaa viikkoihin. Pisamat, check. Pigmenttiviikset, check. Tämän vuoden uutuutena ruskeat, alati kasvavat pigmenttiläiskät poskipäissä. Onneksi saan Dermosililta tilatut täsmäaseet UV-säteilyä vastaan haltuuni vielä tänään.

Hankkija sohvapöydällä

Uusi elämänvaihe manifestoituu kiinnostavilla tavoilla.

Siitä on jo useampi viikko, kun huomattiin että meistä on tullut ne ihmiset, jotka perjantai-iltana käyvät lenkillä, lämmittävät saunan ja katsovat kymppiuutiset. Tämä on toistaiseksi tapahtunut kai kerran, mutta sehän riittää.

Eilen taas havahduin siihen, että paitsi etten ole vieläkään muistanut viedä "ei mainoksia"-tarraa postilaatikkoon, myös selasin läpi kaikki tulleet mainokset ja nostin sivuun ne, missä oli parhaat meitä koskevat tarjoukset. Yksi niistä oli Hankkijan mainos.

Saattaisi ahdistaa, ellei naurattaisi.

Mutta ihan kaikkea ei mainospinokaan ratkaise. Mistä sellaisia isoja lattiatyynyjä saa? Mielellään kohtuuhintaan, ei nyt viitsisi reilua satasta kappaleelta design-yksilöistä maksaa arki- ja ulkokäyttöön. Eivät taida olla muodissa, kun järkeviä ei tahdo löytyä mistään.

Meinasin jo kirjoittaa, että tyynyjä lukuun ottamatta isoimmat hankinnat alkavat olla jo ostettu tai vähintään skoutattu. Mutta olen tainnut sanoa niin viimeisten viikkojen aikana useampaan otteeseen, joten ehkäpä ei vielä innostutakaan liiaksi... Uudet ideat lymyävät jossain kulman takana kuitenkin. Ainakin niin kauan kuin budjettia riittää.

Työpaikan ovi kiinni

Jäin lomalle. Latauduin asiaan henkisesti koko viime viikon, mutta kyllä tämä silti pienen sulattelun taitaa pään sisällä vielä vaatia.

Viikonloppu meni vielä melkoisella minuuttiaikataululla, mutta onnistuin silti eilen nukkumaan kahdet päikkärit ja viime yönä noin 8,5 tunnin yöunet. Tänään on nukuttanut koko päivän. Voisi siis ehkä päätellä, ettei loma alkanut ainakaan liian aikaisin ja että kuitattavaa väsymystä on kevään aikana kertynyt ihan riittämiin.

Varasin myös eilen kampaajan tälle päivälle ja hierojan torstaille. Yritän nyt viettää hyvällä omallatunnolla hemmottelun teemaviikkoa, vaikka tekemistä kotona riittäisi kyllä. 

Tekemisen luonne kotona on muuttunut. Koska päätettiin siirtää osa remonttihommista suosiolla loppuvuoden puolelle, enää ei ole niinkään konkreettista rempattavaa ja purettavaa, vaan järjestelemistä ja siivottavaa. Eli (tällä erää) loppusuoralla mennään, joskin tämähän se ärsyttävin vaihe on, kun edistymistä ei enää näe samalla tavalla. Mutta ehkä tämä tästä vielä valmistuu, hylly kerrallaan jos ei muuten. Purin tänään matkalaukullisen vaatteita kaappiin ja lepäilin sen jälkeen vartin verran vaaka-asennossa. Voisin jatkaa samalla suhteella loppuviikon.

Ja ehkä tässä voi alkaa jo miettiä ikkunoiden pesemistä, pihan laittamista ja viimeisiä huonekaluhankintoja. Kunhan jaksan tästä sohvalta nousta...