Heinäkuun luetut

David Mitchell & Robert Webb: How to Cope with Mitchell and Webb

Tämä paljastui äänikirjaa varten lyhennetyksi versioksi kirjasta This Mitchell and Webb Book. Vähän harmitti. Se että nyt kuuli ne valikoidut Mitchellin ja Webbin itsensä lukemina paikkasi vähän, mutta olisin silti halunnut kuulla kaikki jutut. Pakko kyllä sanoa, että kymmenen vuotta vanha teksti ei ole paikoin kestänyt aikaa kovin hyvin. Hyväksyn sen.

Äänikirjaeditio sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1 (Kirjan kannessa on ihmiskasvot), 21 (Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja), 34 (Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia) ja mahdollisesti myös 47 (Kirjassa on alle 100 sivua - lyhyt oli, mutta sivumäärä ei ole tiedossa)

Vladimir Arsenjev: Dersu Uzala: Metsästäjä ja erakko
Luin Arsenjevin 250-sivuista eräklassikkokirjaa neljä kuukautta. En ihan tiedä, miksi eteneminen oli niin hidasta, sillä Dersun ja Arsenjevin seikkailut ja ystävyys olivat todella puhuttelevia. Nykylukija ei voi myöskään olla miettimättä kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia teoksessa kuvattuihin alueisiin ja kansoihin. Paikoin jopa itkettävän kaunis kirja - ei klassikko suotta!

Helmet-lukuhaaste: 1 (Kirjan kannessa on ihmiskasvot),  3 (Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue), 20 (Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 32 (Kirjan nimessä on ammatti), 33 (Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan), 39 (Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja), 41 (Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää)

Ruth Ware: Nainen hytissä 10

Jo toinen Waren romaani tänä vuonna, ilmeisesti elämässäni on ollut tälle kesymmälle dekkarigenrelle tilausta. Nainen hytissä 10 oli kuitenkin tunnelmaltaan painostavampi, klaustrofobisempi, nopeatempoisempi ja kääneissään hurjempi kuin viimeksi lukemani Rouva Westaway. Pohjoismaalainen lukija pääsee tarkkailemaan omaa kulttuuriaan hauskasti ulkopuolisen silmin, hahmoissa mainiota tyypittelyä ja juonen puolesta muutenkin ihan oivallinen kolmen tähden mysteeri, mutta ehkä pidän taukoa Waresta nyt hetken. Muille kyllä voin suositella etenkin tätä kirjaa taltuttamaan orastavaa risteilykuumetta, ei nimittäin tee nyt mieli edes vilkaista vesille.

Helmet-lukuhaaste: 2 (Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 19 (Et pidä kirjan nimestä),

36 (Kirjassa ollaan yksin)

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä

Teki mieli lukea tämä jo aiemmin keväällä, mutta kun huomasin että BookBeatista löytyi Kalle Chydeniuksen lukema versio, säästin tämän äänikirjaksi. Kannatti, on nimittäin hyvä lukija! Minkä lisäksi Pennyn Three Pines -sarja sijoittuu Kanadan ranskankieliselle alueelle ja Chydenius osaa ääntää erisnimet oikein! Muutenkin viihdyin tämän parissa oikein hyvin, vaikka dekkariöverit alkaakin olla tosiasia. Jotain viehättävän raikasta tässä on, vaikka itse tarinassa, hahmoissa tai asetelmassa ei sinällään ole mitään ihmeellistä, eikä Penny todellakaan keksi pyörää uudestaan. Pieni kyläyhteisö eksentrikoineen ja kuvataide kaiken keskiössä oli kuitenkin toimiva yhdistelmä. Sarjan jatkuva juoni näyttäisi pyörivän ainakin toistaiseksi poliisivoimien ympärillä, mikä on vähän sääli, sillä Three Pinesin kyläläiset tuntuivat ainakin minusta paljon kiinnostavammilta. Sarjassa näyttää olevan neljätoista osaa (suomennettuna vain muutama), joten ehkä fokus vielä muuttuu.

Kuolema kiitospäivänä on muuten aiemmin ilmestynyt suomeksi nimellä Naivistin kuolema. Kumpikin menee minusta vähän ohi maalin.

Helmet-lukuhaaste: 19 (Et pidä kirjan nimestä), 20 (Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria), 24 (Sokkona hyllystä valittu kirja), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin)

Nina George: Pieni bistro Bretagnessa

Ymmärrän miksi Pieni bistro Bretagnessa on lumonnut lukijoita, mutta minua tämä jotenkin ärsytti. Alku on ravisteleva: päähenkilö Marianne on ryhmämatkalla Pariisissa ja rakkaudettoman avioliiton ja onnettoman elämän lannistamana päättää hypätä Seineen kesken illallisen. Yritys epäonnistuu ja Marianne päätyy Bretagnen Kerdruciin, jossa elämä saa uuden suunnan. Sinällään virkistävää lukea varttuneempienkin ihmisten - Marianne on jo kuusikymppinen! - kasvu- ja rakkaustarinoita, mutta kaiken maagisen tunnelman ja ihmeellisten sattumuksien keskellä kaikki, myös se kasvutarina, jää kovin ohueksi. Miinusta coelhomaisista mielleyhtymistä, plussaa Bretagnen alueen, kulttuurin ja bretonin kielen esiin nostamisesta!

Helmet-lukuhaaste: 11 (Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa), 16 (Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla), 18 (Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 35 (Kirjassa on yritys tai yrittäjä)

Listaihminen

Muistan kirjoittaneeni lukuisiin työhakemuksiin olevani listaihminen: ilman kunnollista tehtävälistaa mitään ei tapahdu.

Murehdin pitkin kesää, kuinka on ihan järjetön määrä asioita hoidettavana. Päivähoitokuvioita sovittavana, lapselle ja itselle vaatteita hankittavana, marjoja pakastettavana, puheluita soitettavana, kirppiskamoja lajiteltavana, sähkösopimuskin oli umpeutumassa.

Elokuun ensimmäisenä päivänä kaivoin vanhan bullet journalini kaapin pohjalta ja kirjoitin to do listin. Saman viikon aikana kolmasosa hommista oli hoidettu. Lisäksi ollaan tilattu uusi pakastin, kierrätetty vanha ja askarreltu sen paikalle keittiöön hyllykkö. Olen keittänyt hilloa, tehnyt suolakurkkua ja viettänyt kiikun tietämillä tuntikausia. Yllättävän tehokas olo!

Toki tehtävää olisi vielä vaikka kuinka ja listalla on isoja monstereita selätettävänä, mutta kuukin on vasta puolessa. Jospa siis vielä ehdin. Ja ehkä sitä jotain voi hoitaa vielä syksynkin mittaan, jos en saa kaikkea ruksittua listalta seuraavan parin viikon aikana pois. Silloin tarvitaan vain tehokkaampia listoja.

Kesäkuun kirjat

Clare Mackintosh: Minä näen sinut

Luin tätä reissussa ja tarina jaksoi lomamoodissa pitää otteessaan ihan kiitettävästi ja kerronta oli ihanan helppo visualisoida, mutta muuten tunnelma jätti toivomisen varaa. Alkuasetelma on kyllä kuumottava: nainen löytää oman kuvansa senssipalstalta ja selviää, että joku myy netissä naisten työmatkatietoja. Ketä pyydetään treffeille, kenen kotiin murtaudutaan, kuka murhataan, se on tietojen ostajasta kiinni. Jokaisella on omat, monesti minuutilleen toistuvat arkirutiinit ja niitä kirja nyt haastaa ajattelemaan. Kiinnostavasta asetelmasta huolimatta tarina ei kuitenkaan kannattelee ihan loppuun saakka ja hiljalleen rakennettu jännitys lässähtää vähän äkkiarvaamatta ennen loppuhuipennusta.

Minä näen sinut sopii Helmet-lukuhaasteessa ainakin kohtiin 7 (Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin) 31 (Kirjassa kuljetaan metrolla), 35 (Kirjassa on yritys tai yrittäjä) & 36 (Kirjassa ollaan yksin).

Niina Mero: Englantilainen romanssi

Kuten jo toisaalla huutelin, Meron esikoinen on täsmäviihdettä entisille, nykyisille ja henkisille englanninopiskelijoille. Muualla kuvailin kirjaa Albion-aiheiseksi fanficiksi. Periaatteessa tämä oli siis hauska ja kuin minulle räätälöity: englantilaisia romantikkoja rakastava suomalaisnainen päätyy ensimmäistä kertaa Englantiin ja toki sotkeutuu ensitöikseen vanhan kartanon mysteereihin. Lajityyppi on kirjailijalle ilmiselvästi tuttu ja viittauksia vilisee eli sinällään ihan onnistunut teos (erityiskiitos lopun viiteluettelolle!).N Nopeasti tämän myös luki ja monesti kieltämättä hykerrytti, mutta aika paljon myös ärsytti. Kirja tuntui, ystävää lainaten, liiankin omatoiveiselta ja tarinaan oli siksi vaikea uppoutua. Ehkä Englantilainen romanssi olisi sitten kuitenkin toimivampisellaiselle lukijalle, joka ei lähtökohtaisesti ole anglofiili tai kovin perehtynyt kirjallisuuden tutkimukseen? Mene ja tiedä.

Helmet-lukuhaaste: 4 (Kirjailijan ainoa teos), 7 (Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 16 (Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla) & 49 (Vuonna 2019 julkaistu kirja)

Alice Feeney: Sometimes I Lie

Jos kirjan nimi on Sometimes I Lie, ei voi edes väittää spoileriksi, jos sanon että tässäpä epäluotettava kertoja ihan uudenlaisesta vinkkelistä. En vieläkään ole ihan varma, mitä tässä lopulta tapahtui, sillä näennäisesti rauhalliseen tahtiin etenevän tarinan käänteet paljastettiin yllättäen ja enempiä painottamatta. Omaperäinen teos, joka ei suoraan muistuttanut mitään aiemmin lukemaani, mikä oli todella piristävää. Toisaalta kuuntelin tämän äänikirjana ja lukija oli niin älyttömän hyvä, että kylmät väreet hiipi pitkin selkäpiitä tämän tästä ja Feeneyn tekstiä on vaikea ajatella kuuntelukokemuksesta erillääm. Stephanie Racinelle siis täydet viisi tähteä, kirjalle ehkä varovaiset neljä.

Helmet-lukuhaaste: 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 24 (Sokkona hyllystä valittu kirja), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 40 (Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia) & 43 (Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi)

Toukokuun kirjat

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä myllerrystä, minkä Pieni elämä sai aikaan. Harvoin jaksan tarttua liki tuhatsivuisiin romaaneihin, mutta tämä koukutti heti ensimmäisiltä sivuilta. Pieni elämä oli kaunein, kauhein, raastavin ja mieleenpainuvin lukukokemus pitkään aikaan ja kirjan tunnelma piti otteessaan pitkään sen jäljeenkin, kun viimeinen sivu oli luettu.

Pieni elämä sopii Helmet-lukuhaasteessa ainakin kohtiin 6 (Rakkausromaani), 15 (Kirjassa käsitellään jotain tabua), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin), 40 (Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia), 42 (Kirjailijan nimi viehättää sinua), 43 (Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi) ja 50 (Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja).

Emma Rous: Au pair

Pienen elämän jälkeen tuuletin aivoja perhemysteerillä. Au pairia on hehkutettu siellä täällä, ja itsekin viihdyin sen parissa vallan hyvin. Sujuvasti kirjoitettu teksti ja monessa aikatasossa kulkeva juoni kannattelevat kyllä, mutta ihan en saanut kiinni siitä, mistä hype on peräisin - ellei kyse ole sitten ihmisten loputtomasta tirkistelynhalusta, koska tirkistelyltä Au pair paikoin tuntuu. Loppuratkaisu ampui mielestäni yli niin että viuhui, mutta se pääsi ainakin yllättämään, vaikka luulin arvanneeni kaiken jo puolivälin tienoilla. Pisteet siitä.

Helmet-lukuhaaste: 1 (Kirjan kannessa on ihmiskasvot), 4 (Kirjailijan ainoa teos), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 17 (Kirjassa on kaksoset) ja 32 (Kirjan nimessä on ammatti)

Terhi Tarkiainen: Pure mua

En vieläkään ole ihan varma, mitä tuli luettua, mutta Pure mua oli varsin riemastuttava tuttavuus. Ihan heti ei tulisi mieleen sekoittaaa vampyyrierotiikkaa, kolmekymppiskriisiä, yliopiston nykytilaa, omistamisen etiikkaa, suomalaista luokkayhteiskuntaa ja vuoden 1918 sotaa keskenään, mutta siksi minä en ole kirjoittanut tätä kirjaa ja Terhi Tarkiainen on. Ilahduttava välipalakirja, joka ei ota itseään turhan vakavasti, mutta ei siitä huolimatta väistele rankempiakaan aiheita.

Helmet-lukuhaaste: 3 (Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue), 4 (Kirjailijan ainoa teos) ja 31 (Kirjassa kuljetaan metrolla)

Kate Morton: Kellontekijän tytär

Mortonin uusin kulkee monessa aikatasossa, mutta kertoo monien henkilöiden kautta yhtä tarinaa. Lähestymistapa tuntui aluksi sekavalta, mutta loppujen lopuksi se oli minusta viehättävää ja pisteiden yhdistämisestä tuli tärkeä osa kokemusta. Kellontekijän tyttäressä on periodidraamaa, romantiikkaa, kummitustarinaa, mysteeriä ja salaisuuksia salaisuuksien päälle. Kirjan voi lukea hyvinkin yksitasoisena tai sukeltaa eri tasoihin ja niiden symboliikkaan syvemmälle. Tarina on surumielinen olematta toivoton, ja makusteltavaa riittää pitkäksi aikaa. Rakenne on myös episodimainen ja toivoisin, että joku ison rahan studio päättäisi tehdä Kellontekijän tyttärestä minisarjan. Niina Hukkisen lukemaa äänikirjaa en kuitenkaan voi suositella. Teksti vilisee englanninkielisiä erisnimiä ja muuten hyvä lukija ääntää ne noin 85% ajasta räikeän väärin. Harmitti.

Helmet-lukuhaaste: 2 (Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä), 12 (Kirja liittyy Isoon-Britanniaan), 24 (Sokkona hyllystä valittu kirja), 25 (Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin) ja 32 (Kirjan nimessä on ammatti)

Lomamoodi

Kesäkuu on ollut reissukuukausi.

Alkukuusta käytiin kymmenen päivän reissulla sukuloimassa, Helsingissä ja pikaisesti Tampereella. Välissä vietettiin viikko kotona ja sitten startattiinkin jo seuraavalle reissulle Savon suuntaan.

Hyvää: Perillä on mukavaa! Vauhtia, huomiota ja uutta ihmeteltävää kaipaavaa vaapero saa tarvitsemansa ja vanhemmat hetkeksi kädet vapaaksi.

Huonoa: Matkalaukkuelämä väsyttää, siitä varsinaisesta matkustamisesta puhumattakaan.

Nyt ollaan oltu muutama päivä kotona ja toivon, että majaa pidetään täällä ainakin muutama viikko. Lomahommia voi onneksi harrastaa Joensuussakin ja koska lomakausi on alkanut nyt muillakin, seuraa riittää onneksi lapsellekin. Tällä viikolla olen ehtinyt jo Botanialle ja Houkutus-aamiaiselle, leffa ja puistohengailu on vielä suunnitteilla. 

Nyt vaan toivoisin, että osaisin kesän ajan elää hetkessä ja nauttia lomatunnelmasta ja kiireettömyydestä. Syyskuussa häämöttävä töihinpaluu kummittelee jo aktiivisesti mielessä ja vaikka järki sanoo, että siihen on niin paljon aikaa, että se vastaa ainakin kolmen normaalin vuoden kesälomiani yhteensä, tunne meinaa silti panikoida. 

Otin taas Yogaian käyttöön. En minä sillä varmaan kroppaani kuntoon saa, mutta jospa vaikka oppisi ihan vaan hengittelemään.