Palaan kuvahaasteeseen tauolta päivän asun merkeissä. Kyseinen kuvahan olisi pitänyt lisätä jo viime perjantaina, joten vähän huijaan ja laitan siis perjantaisesta asustani kuvan. Kysehän ei ole toki turhamaisuudesta, tänään päällä oleva viisi vuotta vanha kulahtanut tunika ja puhki kuluneet farkut ovat nimittäin aivan yhtä kuvauksellinen asu kuin uusi mekkonen..
 |
| Höhö, tein tästä samalla FB:n profiilikuvani. |
Täytyy tyytyä istuvaan kuvaan, sillä en oikein hallitse muotibloggaajien perusasentoa. Onneksi
Anssi hallitsee.
Viikonloppuun mahtui niin monta asiaa, että ei taida yksi blogipostaus riittää kaiken puimiseen. Olin piknikillä Herttoniemen Kivinokassa ja tapasin kasan uusia ihmisiä. Verestin six degrees -pelitaitojani ja voitin sillä hyvän oluen lauantai-iltana. Tulin myös ajaneeksi Katajanokalta Karkkilaan. Autolla. Itse. Kolaroimatta. Ajoin tosin kai kolmesti päin punaisia, kun ei voi ihminen huomata kaikkia niitä Espan valoja... Onneksi juhannuspäivänä oli vain vähän liikennettä, joten mitään hasardia tilannetta en käsittääkseni saanut aikaan. Tuli kyllä menetettyä monta hyvää mä en oo koskaan -valttia, koska Helsingin keskustan lisäksi ajoin myös motarilla. Ehkä se oli jo aikakin, kun olen omistanut ajokortin jo 10,5 vuotta. Eh.
Ajomatka kannatti, koska Karkkilassa oli kiva käydä vähän rauhoittumassa Katajanokan kaaoksen välissä, ja Paavokin on jo keksinyt, kuinka ollaan hereillä itkemättä.
Sunnuntaina ajatuksena oli selvitä kaikesta kuulisti. Ei kiukustua, hermostua, hepuloida liiemmin tai ainakaan hajota partikkeleiksi Kie von Hertzenin ja Dave Grohlin läsnäolosta samana keikkailtana. Hyvin se meni, mitä nyt vähän saatoin vieräyttää innostuneen liikutuksen kyyneleitä, kun Foo Fighters lopulta käveli lavalle. Koska Dave! Ja Nate! Ja Chris! Ja Taylor! Ja Pat Smear eli mies joka aiheutti ihan älyttömän hysterian Provinssi-keikalla, koska tajusin, että se onkin oikea ihminen, eikä mikään satuolento.
Mutta olihan se. Voi ihana keikka. En voi eritellä kaikkia reilun kahden tunnin aikana läpikäymiäni tunteita, joten nostan esiin pettymyksen - en ollut edes ajatellut mahdollisuutta, etten kuulisi Dear Rosemarya - ja huippuhetkeni - Skin and Bones (tässä sama veto
Tukholman keikalta). Ah, Rami Jaffee hanureineen (ehhehe). Ja sainhan minä Arlandriani. Ennen keikkaa myös veikattiin avausbiisiä, ja vaikka Olli-Pekan veikkaus (Bridges Burning) voittikin, ei mennyt huonosti muillakaan. Minun veikkaukseni Rope tuli toisena, Katjan Pretender kolmantena. Markon Monkey Wrench ja Simon All My Life toimivat mahtavina tunnelman nostattajina setin keskellä.
Lisäksi kukkahattutäti minussa iloitsi siitä, että bändillä oli tenavat mukana keikalla. Se oli paitsi ihan liian söpöä, myös piti Grohlin F-sanan viljelemisen kurissa - toisin kuin Provinssissa silloin aikanaan. Eli kokonaisuudessaan loistoa, ja myönnettäköön, että on se Pat Smear minusta vieläkin ainakin puoliksi satuolento. Tuntemukseni perustuu 13-vuotiaana näkemääni
Big Me -videoon, miltä sitten mahtaa tuntua niistä, jotka Kalasatamassakin tallustelivat Germs-paidat päällä.
Maanantaina minulle esiteltiin melko hyvin muodostettu teoria siitä, että Dave Grohl taitaa olla sinkku. Tänään taas selvisi, että FF-herrat saapuivat Helsinkiin jo lauantaina, odotetusti Kämpiin, noin kilometrin päähän majapaikastani ja ehkä sadan metrin päähän lauantai-illan hengailupisteestämme. Että nouuuuu! Vaikka oikeasti olen huojentunut, etteivät nämä asiat olleet tietoisuudessani silloin lauantaina, koska stalkkaaminen/rokkitähtien kaappaaminen/13-vuotiaan tasolle julkisesti taantuminen eivät ole kovin kuuleja juttuja ne. Nyt pysyi projekti huomattavasti paremmin hallussa.
