Tänään voitin yhden peloistani: olin jalkahoidossa. Joko fobiani alkaa hiljalleen hellittää tai sitten EcoBeautyssa ollaan neroja. Mainitsin heti alkuun, että vaikka olen jo vähän karaistunut, kammoan yli kaiken sitä, että joku vieras ihminen koskee jalkojani ja että mahdolliset venkoilut johtuvat todennäköisesti siitä.
Vaan niin tosiaan pehmeä valaistus, taustalla soiva hörhömusiikki, ystävällinen henkilökunta ja kunnon välineet tekevät ihmeitä. Noin tunnin käsittelyn jälkeen liiketilasta poistui äärimmäisen rentoutunut nainen, jalat paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Nyt kelpaa tassutella. Jos en olisi myös tuhottoman huono sijoittamaan monia kymmeniä euroja itseeni ilman, että saan jonkin konkreettisen esineen tilalle, ottaisin varmaan tavaksi. Nyt mitä todennäköisimmin jään vain miettimään asiaa.
Kotona olen totuttellut pitämään uusia, Amazonista tilaamiani fiftarihenkisiä kolttuja päälläni. Miten voikin joku melkein sokkona netistä tilattu istua niin hyvin, en tiedä. Ehkä tämän myötä pääsen tästäkin ennakkoluulosta vielä yli. Kolttujen kera suunnittelen viikonloppureissun garderobiani ja kohta värjään hiukset. Melkoiseksi tyttöilyksi menee nyt tämä elo, hämmentää. Ehkä viikonloppu tasoittaa, juhannus kun taitaa mennä mitä ilmeisimmin miesporukan keskellä.
Koska vielä ei ole juhannus, jatkan siis tyttöilylinjalla myös kuvahaasteessa. Haasteen kuudennen päivän teema on "vihreä". Kuvassa meikkipussini.
 |
| Chillin' with my gnomie. |
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti