Kierronmukainen (kiero ja kierto ovat melkein sama sana, varmasti syystä) "ühüü olen yksin universumissa"-olotila saapui eilen, aivan aikataulussa. Koko ajan lyhenevät päivät eivät auta.
Hyvää: Oli ihanan mielekäs ja puuhasteluntäyteinen päivä töissä.
Huonoa: Mielekkyydestä huolimatta ehdin kurjistella käsittämättömiä määriä. Vaikka oikeasti tähän ikään mennessä ymmärrän, että olotila kaikkoaa pian, myöskin aikataulussa.
Koska sain
ne maailman hienoimmat purkit ystäviltä lahjaksi, olen nyt onnistunut vakuuttamaan itseni, että lopullinen avain (ensin meinasin kirjoittaa ratkaisu, ehkä ei kuitenkaan) kaamoksen torjuntaan olisi mehulinko. Siinä sitten istuisin aamuisin seesteisenä juomassa tuoreita juuresmehuja aamuisin tuijotellen kauniita purkkejani. Koska tottahan toki vitamiinipommit takaisivat sen, että jaksaisin herätä juuri sen verran aikaisemmin, että ehtisin tehdä mehua aamuisin.
Koska olen liian a) pihi ja b) realisti ostaakseni mehulingon heräteostoksena, päätin akuuttilääkitä henkisiä PMS-oireita ennen virallista kaamostaistoa. Maailma näyttää aina himpun valoisammalta, jos jaksaa siivota ja palkintona päivällislautaselta löytyy bataattia, lehtikaalia, fetaa ja valkosipulibruschettaa. Maha täynnä sitten löhösin sohvalla, neuloin kasan tilkkuja ja katsoin aavistuksen kehnon Eric Bana -elokuvan.
Sinällään toimiva ratkaisu, että nyt on toivoa saada tilkkutäkki uudelle vauvatuttavalle valmiiksi ensi viikoksi, jonka lisäksi jätin tavanomaiset suklaasyöpöttelyt väliin eli en ole tänään turvonnut balloksi. Juhuu. Ja kotikin on siisti, joten tänään voin viettää ihan oikeasti vapaapäivää. Enpäs muista, koska tällainen mahdollisuus olisi viimeksi ollut.
Mehulinkohaave kytee kyllä edelleen jossain takaraivossa. Jos joku tietää niistä jotakin hyödyllistä, otan kiitollisena viisaudet vastaan! Paitsi sen, että ne on painajaismaisia puhdistettavia. Sen tiedän jo.
