Tykkäämisen tuolla puolen

On aina ärsyttävää, kun fiilistelee jotain biisiä, josta ei haluaisi tykätä. Viimeaikaisista radiohiteistä tällä saralla raivostuttavin on ollut Flo Ridan ja Robin Thicken I Don't Like It, I Love It. En haluaisi tykätä mistään, mikä liittyy Thickeen (tai erityisemmin Flo Ridaankaan), mutta kun siitä biisistä tulee niin hyvä mieli.

Suhteeni Antti Tuiskun ja VilleGallen Keinutaan-ralliin on edennyt välinpitämättömästä raivostuttavan korvamadon kautta iloiseen bilefiilistelyyn ja mukana lauleskeluun.

Äsken olin itselleni ihan uudessa liikuntapaikassa kokeilemassa zumbaa. Zumbattua on tullut tuttujen ohjaajien kanssa jo vuosikausia, mutta uudet kuviot jännittää aina. Ja koska zumbassa ei myöskään ohjeita mikkiin sen suuremmin huudella, on aika selvää, että oman mukavuusalueen ulkopuolella oltiin ja reippaasti.

Vaikka vanhaa ohjaajaa tulikin ikävä ja olin toisinaan auttamattoman ulapalla, pärjäsin yllättävän hyvin ja vanhoilta tunneilta tuttuja kappaleitakin oli mukana jokunen. Mutta voi sitä vilpitöntä riemua, joka seurasi, kun viimeisenä biisinä tuli Keinutaan. Ah mikä kevyt askel ja irtonainen lantio!

Samalla Keinutaan otti uuden askeleen tunneskaalalla sinne rehdin rakkauden suuntaan. I don't like it, I love it ja niin edelleen.

12 kuukautta kiinni

Viikkoja kestänyt liikunta-angsti on saatu päätökseen.

Taskussa on nyt siis elämäni ensimmäinen salijäsenyys vuodeksi ja sen mukana oikeus käyttää useampaakin liikuntapaikkaa pitkin kaupunkia. Sopimuksen tekemisen jälkeen olo oli hetken levollinen, mutta illalla pimeässä iski paniikki. Mitä tulikaan tehtyä?

Vaan kuten Marko totesi, eipä auta enää jossitella. 

Jäsenyys maksaa kuukaudessa muutaman euron enemmän kuin olisin halunnut maksaa, mutta ehkä tästä selvitään. Vaihtoehtoja on kuitenkin jäsenyyden myötä paljon enemmän ja loppupeleissä hinta on viikossa keskimäärin sama kuin jos olisin käynyt kerran viikossa uimassa ja zumbassa kymppikorteilla. Ainoa konkreettinen angsti liittyy siis määräaikaisuuteen - ja olenhan minä kärvistellyt jo kaksi kytkypuhelintakin!

Nyt siis pitää enää saada into pysymään yllä ja saada itsensä säännöllisesti liikkeelle. Onneksi vertaistukea löytyy. Myös kuntosalin laiteohjaus odottaa ensi viikolla ja olo on siitä vähän skeptinen. Toisaalta eilen spinningin jälkeen saunassa lilluessa totesin, että siihen puoleen voisin ainakin tottua. 

Aika näyttäköön. Eikä ainakaan enää tarvitse märssätä eri vaihtoehtoja.

Nyt kun saisi vielä muutkin aktiiviset vaiheilut siististi päätökseen. Gah.

Pöllölaukku pakattu

Joulukuun alusta vireillä ollut äiti-tytärmatka Lontooseen on enää yhden yön päässä.

Lennot lähtevät ihanteellisiin aikoihin ja hotellinkin onnistuin nappaamaan budjetin rajoissa toivotulta alueelta. Siitä huolimatta nyt on jännät paikat: minä olen jo seonnut laskuissa, kuinka monta kertaa olen Lontoossa käynyt, kun taas äidille reissu on ensimmäinen.

Tavoitteet ovat tässä valossa maltilliset. Tarkoituksena on a) olla ahnehtimatta liikaa nähtävää ja b) käydä jossain, missä en ole ennen käynyt. Koska Lontoo on Lontoo, luulen että ensimmäinen aiheuttaa enemmän ongelmia kuin jälkimmäinen. Mutta yritetään.

Uusi pöllölaukkuni on jo valmiina lähtöön.

Aamua odotellessa.

Aurinkokävelyä

Hannan kotipalvelu kävi tiputtamassa tänään erinnäisiä ruokatarvikkeita sairastuvalle joen toiselle puolelle.

En iloitse kenenkään vatsataudista, mutta tulipahan hyvä syy hilata itsensä sohvalta ylös ja ulkoilla aurinkoiseen aikaan. Ja mikäs tuolla ulkoillessa, pakkasen tiputtu alle 20 pakkasasteen Joensuussa nimittäin vallitsee melkoinen talven ihmemaa.

Ei pöllömpää! Uskaltauduin jopa ylittämään Suvantosillan. Ihan niin leppoinen pakkasilma ei vielä ole, etteikö olisi toinen poski matkalla jäätynyt.

Liikunta-angstia ilmoilla

Olen onnistunut nyt tekemään kohtuuttoman ongelman liikuntaharrastukseni tulevaisuudesta. 

Olen ollut tosi tyytyväinen Kuntokikan ryhmäliikuntoihin, mutta nyt olen alkanut kaipaamaan salipuolta ja ennen kaikkea aamutunteja, koska olen tajunnut, että olen liikunnankin suhteen aamuihminen.

Ehdin kuitenkin jo pari viikkoa tuskasteltuani tehdä päätöksen: ilmoittauduin kansalaisopiston tanssitunneille ja päätin jatkaa Kuntokikan asiakkaana kymppikorttilaisena. Kerkesin myös innostua ajatuksesta saada uimaharrastus uudestaan vireille ja ehkä laajentaa seuraavan kymppikortin myötä myös kuntosalipuolelle.

Mutta nytpä olen käynyt kaverin kanssa tutustumassa Lady Linella. Maanantain jumppa ei ihan vielä vakuuttanut, mutta tänään aamulla kävin testaamassa elämäni ensimmäistä kertaa spinningin, jota olen jostain syystä karsastanut aktiivisesti tähän asti.

Tietysti tykkäsin siitä ihan älyttömästi. Eli nyt haluaisin lisäksi jonnekin, missä olisi spinningmahdollisuus. Päätöksen tekemistä ei auta, että jokaisessa potentiaalisessa paikassa käy muutama kaveri ja loppupeleissä se on ryhmäpaine, joka saa minut sohvalta ylös. Lisävaikeuta tekee se olen liikuntapaikkojen suhteen nirso ja pihi. Apua!

Internet-oraakkeliltako tässä pitää kysyä? Tai miten pääsisi siihen pisteeseen, ettei aina miettisi jokaista euroa vaan antaisi mennä vaan?