minähyväinen

Hei, olen Hanna, porkkana-addikti.

Porkkanaa sujahtaa nykyään ihan kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomampiin ruokiin. Lisäksi sitä pitää luonnollisesti natustaa raakana melkein joka aterialla (oikeasti: tämänkin päivän lounaani sisälsi porkkanaa kolmessa eri muodossa). Olen epätaloudellinen ja ostan puolen kilon pusseja, joita kuluu 2-3 viikossa. Jos ostan järkevästi kilon pussin, pussi kestää vähintään toista viikkoa ja viimeiset 2-5 porkkanaa muuttuvat limaiseksi ja mätänevät. Ihmeellisiä ilmiöitä.

Porkkana-addiktion ja juustoriippuvuuden lisäksi olen kehittämässä tavallista innokkaampaa suhdetta lipstikkaan. Ai niin, ja eipä unohdeta kahvia ja banaaneja. En silti jaksa oikein huolestua näistä, sitä on kuitenkin mahdollista koukuttua huomattavasti huonompiinkin asioihin. Vaikka kalorien laskemiseen, heroiiniin tai nettipokeriin.

Kelataanpa alkuun: hei, olen Hanna ja elämäni on niin jännittävää, että bloggaan porkkanoista.

Tajusin tänään, miten lähellä joulu onkaan. Lahjoista ei tietysti hajuakaan, saati kyseisen juhlan viettopaikasta. Vaihtoehtoja on paljon, toisaalta ei yhtään. Loppupeleissä paikalla ei kai ole ihan kauheasti merkitystä niin kauan kuin siellä on myös perunalaatikkoa. Voisin ehkä kuitenkin aktivoitua asian suhteen piakkoin, ettei paniikki pääse iskemään joulukuun puolivälin jälkeen.

Pieni, ihan vastikään löydetty osa minusta vähän odottaakin joulun pyhiä. Se on perinteisesti se yksi aika vuodesta kun suostun muiden iloksi pelaamaan lautapelejä. Pelihullujen ystävien harvinaisen viikonloppuvapaan kunniaksi rohkenin tuon harrastuksen pariin kuitenkin myös viime lauantaina. Läpi mentiin Rappakalja, Trivial Pursuit, Alias ja Buzz. Ja sehän oli itse asiassa ihan tosi kivaa, vaikka jännitinkin aluksi illan etenemistä. Hyvä seura ja ennen kaikkea rento ilmapiiri tekivät tehtävänsä.

Ja nyt haluan Rappakaljan itsekin, ihan mahtava peli! Eikä siinä oikeastaan voi voittaa tai hävitä, kun kaikki on niin randomia! Jes, jes, jes! Vähän vakammalta pelisaralta ollaan Markon kanssa haaveiltu Scrabble-harrastuksen aloittamista jo jonkun aikaa. Pitäisi ensin vaan hankkia Scrabble.

En ole pelannut Aliasta vuosiin, mutta olipa taas hienoa havaita, miten omituisia raiteita oma pää kulkee. Kortista tulee sana "Karjala." Sanonko "asumme Pohjois-täällä"? En tietenkään. Enkä myöskään "Lappeenranta on Etelä-täällä." Tai muutakaan loogista. Sen sijaan kuulen huutavani jotakuinkin "SE MINKÄ KAIKKI KESKI-IKÄISET MIEHET HALUAA HUMALASSA AINA TAKAISIN! MYÖS OLUTMERKKI! LÄNTTI VENÄJÄLLÄ!"

Suosikkihetkeni taisi kuitenkin olla vähän myöhemmin samalla kierroksella.

Hanna: Jos joku on silleen tosi itsekeskeinen ja aattelee että oon paras.

Marko, Mikko, Missu: Itserakas! Egoisti! Minäkeskeinen!

Hanna: Tää on yhdyssana, jälkimmäisessä on pahan vastakohta.

Mikko: Minähyväinen!

Marko, Missu: Itsekeskeinen! Itsehyväinen! 

*kollektiivinen repeäminen minähyväiselle*

Hanna: Aaaa kuinka tyhmiä te kaikki oootteeeee.

MMM: Itsehyväinen!!

Hanna: *reps* Loppuosa on oikein, mutta eri alku.

MMM: Öööö.

Hanna: Se eka osa on niinku omistusmuoto.

Marko: Ahaa, omahyväinen!

Vähän harmittaa, että minähyväinen ei ollut oikea vastaus, koska a) se lausuttiin ilmoille niin minä- ja itsehyväisellä ilmeellä, että oksat pois ja b) hitto mikä sana!