- Oh, why couldn't God make me Elvis?
- 'Cause he was saving you for John Lennon.
Tavallinen sunnuntaimeininki: mikään ei tule ikinä onnistumaan tai selviämään, kaikki on turhaa, en koskaan saa töitä, olen lahjaton yhteiskunnan riippakivi enkä löydä uutta suuntaa enää ikinä. Kurjuutta lisää kummasti se, että on viisi päivää tuijotellut elokuvia erinnäisistä neroista ja monilahjakkuuksista työnsä äärellä.
Toki tämä kuvio toistuu muutenkin melkeinpä joka sunnuntai, joten tiedän, että olotila laantunee taas keskiviikkoon mennessä. Sunnuntaisin ja maanantaisin järkeily ei auta, tekisi mieli nukkua tiistaiaamuun. Juuri nyt nukkuisin mieluusti senkin yli, mutta lupasin lähteä silloin synttärisankarin kanssa ulos syömään.
Tilannetta ei tietysti auta taas näin iltaa vasten nouseva kuume ja harvinaisen sitkeä yskä, joka tänään Rokumentissa ilahdutti varmasti muitakin musiikkielokuvien ystäviä. Jes.
Kipeyden luoman kurjuusasteen huomioon ottaen aika pienillä tuskilla selvisin Rokumentista, vaikka kaksi viimeistä päivää oli pakko vetää Mynthonien voimalla, etten yskisi keuhkojani pihalle joka näytöksessä. Julkisella paikalla kärsiminen kyllä kannatti. Ainoastaan Timanttikoirien vuosi oli virhearvio: aihe oli kyllä kiinnostava, mutta elokuva itsessään mielestäni keskeneräinen, ryhditön ja kovin etäännyttävä. Muuten tein kyllä ihan nappivalintoja. Eniten henkilökohtaisella tasolla puhutteli Ola Svensson Superstar, koska dokkari oli ihana ja pääsi oikeasti lähelle. Lisäksi Ola lauloi kauniisti, näytti ihan saakelin hyvältä ja oli niin aidon oloinen ja kokonaisvaltaisen kaunis että hajotti. Soundtrackilla soi pianosovituksena valikoitua The Ark -tuotantoa muistuttamassa, että mies on aina halutessaan myös varsin hieno säveltäjä.
(Lisäksi dokkarissa vilahti entinen kaukorakkauteni Leari kuulissa parrassa ja harmaantuneessa tukassa, arvostan.)
Vaan fanitus hetkellisesti sikseen, sillä myös ne kuusi muuta elokuvaa olivat ehdottomasti näkemisen arvoisia ja laadukkaita. Voisin suositella melkeinpä kaikkia, mutta No One Knows About Persian Cats saa tässä kyllä erityismaininnan. Lisäksi suosittelen Jackie Parisia pimeihin iltoihin tunnelmalliseksi kuunneltavaksi kynttilänvalossa.
Rokkenrollia! Grungea! Jazzia! Musikaaleja! Happorokkia! Iranilaista indietä! Viiniä! Ja ennen kaikkea ajatuksia herättäviä elokuvia tärkeistä aiheista. Seuraavana sitten kaiketi uusi Potter. Melkein sopii tuohon kuvaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti