selviytymisestä

Foo Fighters tulee kesäkuussa Suomeen. Aion olla paikalla.

Olen aika varma, etten saisi enää mitään aikaiseksi ilman listoja. Koko arki pyörii sillä, että kirjoitan jokaiselle päivälle oman tehtävälistan, josta voin sitten yksi kerrallaan viivata tehtyjä asioita yli. Systeemi kantaa kiireisten tai huonojen viikkojen yli. Sen ansiosta ehdin viime viikolla kaiken tarpeelisen ja sain toissapäivänä siivottua ja Elisan nettiliittymän suljettua ajallaan.

Listan juju on siinä, ettei siihen saa kirjoittaa liian isoja tehtäviä vaan sellaisia, jotka on mahdollista saada valmiiksi. Lisäksi väliin tulee kirjoittaa kivoja tekemisiä ("käy kirjastossa") ja asioita, jotka muutenkin liittyvät jokapäiväiseen elämään ("pyykit"), ihan vain siitä ilosta, että ne saa joka tapauksessa tehtyä, mutta nyt niistä tulee henkisiä tehokkuuspisteitä.

Ei siis näin:

- kirjoita essee

- villapaita

- juoksulenkki

Vaan näin:

- kirjoita esseetä

- tiskit

- sämpylätaikina

- ulkoilu

- neulo villapaitaa

Lisäksi tämä toimiakseen vaatii sen, että tykkää viivata juttuja yli listoista eikä esimerkiksi ahdistu niistä. Tällä viikolla siellä luki yhtenä päivänä ihan oikeasti kaiken muun välissä "lounas" - ei siksi, että unohtaisin syödä kovin usein. Siksi että kokkaus on tehtävä asia ja sitten tuli tehokas olo, kun sai vetää kohdan yli. Ja oli vielä ihan pahuksen hyvää kylmäsavulohisoppaa se.

Loppujen lopuksi lista on olemassa siksi, että pysyisin edes jotenkin ruodussa. Kotona kupeksiminen käy hermoon, alan olla taas pimahduspisteessä päivittäisen yhteisön puuttumisen takia. Ainakin olen oppinut sen, ettei minun kannata suunnitella pitkää uraa esim. etätyöskentelijänä. Kiesus sentään. Kyllä ihminen sosiaalisia kontakteja tarvitsee, sen sanon. Pitäisi varmaan alkaa hyödyntää kevyttä läppäriäni (ja lopultakin toimivaa nettiäni, kiitos TeleFinland!) ja käydä vaikka kahviloissa tai kirjastolla opiskelemassa pari tuntia kerrallaan. Tulisi edes tuuletettua itseään, jos reissut Facebookissa ja Failblogissa hengailuksi menisikin.

Eilen oli huono päivä muutenkin. En saanut viikkotehtävästä kiinni ja yleinen maailmantila turhautti ja kaikki oli kurjaa. Illalla menin tanssitunnille, vaikka olin varma, että vähintään murran häntäluuni siellä. Kannatti mennä. Jollain yliluonnollisilla voimilla jaksoin tehdä ihan hullun määrän vatsalihasjuttuja ja lisäksi aloitettiin jalanheitot. En ole luonnostani yhtään notkea ja tällä hetkellä olen itse asiassa ihan harvinaisen kankeassa jamassa. Mutta jalanheitto on mukavaa, tykkään. Siinä kehittyy nopeasti, ainakin kun on tekniikka jo valmiiksi hallussa. Eilen jo tunsin, kuinka kierros kierrokselta vasen (parempi) jalkani lensi korkeammalle ja korkeammalle. Nautin.

Tänään listassa lukee pitkästä aikaa "venyttele" - jospa jonkun ajan päästä jalkani lennähtelisi jo entiseen malliin.