neljä

Valokuvahaasteen neljäs päivä: harrastus. CV:ssäni lukee, että harrastuksiini kuuluu kulttuuri eri muodoissaan, järjestö- ja talkootyöt, liikunta sekä ruuanlaitto ja leivonta. Toisin sanoen harrastan lähinnä asioita, jotka eivät vaadi mitään erityisiä välineitä. Viimeisen vuoden aikana oikeastaan ainoa harrastuseni, jota lähdetään erikseen muualle harrastamaan, on ollut jazztanssi, jonka löysin uudelleen vuosien ja vuosien tauon jälkeen. Tässäpä siis tanssin kannalta tärkeimmät harrastusvälineeni.

Harrastusvälineitä.

Jalat pääsivät kuvaan ulkoilmassa, sillä ne ovat olennainen osa myös lenkkeilyharrastustani. Kesäisin myös olen mahdollisimman paljon paljain jaloin - mikä on ristiriidassa sen kanssa, että vihaan yli kaiken sitä, että jalkojani katsotaan. Ja tietysti oli pakko kuvata koivet juuri nyt, kun jalkahoitoon on aika ylihuomenna... Mutta tanssinopettajani sanoi tuossa taannoin, että minulla on erityisen kauniit nilkat, joten esitellään niitä nyt sitten ihan kunnolla, varpaat huoliteltuna tai ei.

Marko oli pois kaupungista viikonlopun ja tarkoituksenani oli siis tehdä kaikenmoisia asioita, joita ei yleensä normiviikonloppuna voi tai ehdi tehdä. Aika heikoksi jäi saldo. Tein kesäkeittoa, katsoin tyttöelokuvan (Jätä se! oli huomattavasti nimeään laadukkaampi raina) ja pesin ikkunat. Vaikka paljon suunnittelemistani asioista jäikin toteuttamatta, voin ainakin iloita siitä, että näen taas ulos. Mutta voi miten vihaankaan noita sälekaihtimia! Kun joskus tästä lähden, aion kyllä suositella vuokraisännälle niiden vaihtamista - toki siitäkin syystä, että ne hajosivat jo yli vuosi sitten, kun jouduin ne ensimmäistä kertaa ikkunanpesua varten irrottamaan. Huonot sälekaihtimet, sujuvan arjen pikkuärsyttävä kirous.

Eilen ennätin myös Katjan kanssa tarkastamaan Roskisprinssin ennakkonäytöksen. Miten nimetön itäsuomalainen yhden kuppilan pikkukylä on muuttunut elokuvassa Joensuuksi, en voi ymmärtää. Kaupunki kyllä näyttäytyi varsin idyllisenä, joten ehkä leffa toimii sivussa hyvänä matkailumainoksena. Ihan kaikki muutkaan ratkaisut eivät tyydyttäneet kriittistä katsojaa, mutta kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä päivitetty versio tuosta vanhasta suosikkiromaanistani. Tosin pakko myöntää, että olisin ehkä tuohtunut muutoksista enemmän, jos olisin lukenut kirjan  viimeisen viidentoista vuoden aikana. Ainon kanssa jo juonittiin, että luen sen nyt uusiksi ja lähden reilun kuukauden päästä tekemään paljon pistävämmän arvostelun.

Ihmettelen suuresti Jedin radikaalin tukkaratkaisun pois jättämistä, mutta yhden vielä suuremman kysymyksen elokuva aiheutti. Mistä saisin käsiini Kissan kuoleman?