tunnekuohuja

Olin perjantaiaamusta tähän iltapäivään asti uutispimennossa, mitä nyt eilen älypuhelinten omistajat kertoivat häähumun keskellä Amy Winehousen kuolleen. Tänään lounaspitsan yhteydessä selailtu iltapäivälehti kuitenkin rikkoi autuaan tietämättömyyteni Norja-uutisoinnillaan. En tässä hetkessä haluaisi lukea asiasta yhtään enempää ja silti klikkailen menemään ahdistuen koko ajan lisää. Oksettaa.

Selviytymiskeinona koitan keskittyä kivoihin asioihin, joita onneksi, onneksi, mahtuu viikonloppuun reippaasti, sillä Anna ja Samu on nyt saatettu hienojen juhlien myötä avioliiton satamaan. Häissä oli parasta esimerkiksi tunnelma, ruoka, juhlapaikka, verigreippibooli, kaunis kirkko, vapautunut jorailu, sulhasen runolliset kyvyt, tyypit ja etenkin käsittämättömän lungi hääpari itse. Liikutus, Annan ja Samun puolesta iloitseminen, oma hermostushölmöily (hei kuka oikeasti unohtaa kameransa kirkon vessaan?), alkuviikon hääuutisten jälkivaikutukset ja omassa päässä risteilevät ajatukset saivat aikaan melkoisen tunnekuohun pään sisällä, mutta sain sentään pidettyä jalat maassa (paitsi silloin kun heitin jalkaa tanssilattialla) ja nautittua meiningeistä.

Ainoa konkreettinen miinus tulee hautovan kuumasta ilmasta: hieno paplarikampaukseni läsähti jo ennen kuin sain sen valmiiksi, ja etutukka oli liistraantuneena pitkin otsaa yli puolet päivästä, koko tukka muuttui hikilieroiksi sitten vapautuneen jorailun myötä. On mukavaa edustaa hehkeänä. Toisaalta harvoin on järveen pulahtaminen tuntunut niin hyvältä kuin viime yönä kahden aikaan majapaikkaan päästyämme, ah.

Vaikka sekä Karkkilan-reissu että hääviikonloppu olivat ehdottoman tervetulleita piristyksiä, tuntuu myös hyvältä olla taas kotona. Tulevan viikon tavoite on ottaa rauhallisesti, saada vihersmoothiet jälleen rutiiniksi ja siivota kunnolla ensimmäistä kertaa viikkoihin. Mahdollisesti voisin myös harkita viimeinkin koneen viemistä huoltoon..

Kuvahaasteen loppumetreillä etsitään sääkuvaa. Ruisrockista 2007 olisi muutama hyvinkin kuvaava otos aiheesta, mutta koska sen kesän kuvamateriaalia on käytetty nyt niin paljon, päädyin saapaskuvaan viime kesältä. Vähän laiska valinta, mutta tässä olotilassa ei paljon luovemmaksi kykene heittäytymään. Lisäksi kuva antaa vahvaa osviittaa toistaiseksi viimeisen Provinssini festarikelistä. Vanha ja kokenut talkoolainen oli toki varustautunut asianmukaisesti.

28: Kassi on muuten edelleenkin pyykkikorissa, oho.

En kauheasti tykkää Cypress Hillistä (tai siis käytännössä yhtään), mutta kumpparit, kuralammikko ja hipetihopkeikka olivat mahtava kombo kyseisenä lauantai-iltana viimoisen työvuoron päätyttyä. Kuraa löytyi kaikkialta, myös päänahasta ja rinnuksista paidan alta. Hyvä meininki.