En ole jaksanut varmaan kuukauteen kuunnella oikein mitään musiikkia - paitsi Placebon Medsiä. Jos joku muu laittaa musiikkia, se menee kyllä ihan mukisematta, mutta itse valitseminen tuottaa ongelmia, koska kaikki tuntuu ajatuksen tasolla jotenkin ihan paskalta. Hiljaisuudessakaan en oikein jaksa olla. Medsiä ja LIVin kokkiohjelmia on siis tullut kuunneltua aika paljon.
Eilen sitten Scrabblen tuoksinnassa keksin tien ulos tilanteesta. Placebon Battle for the Sun (tai sen Spotify Sampler)! Tarpeeksi Placeboa, ettei pomppu ole valtaisa, mutta toisin kuin Meds, Battle for the Sun ei ole ranteet auki -meininkiä vaan samplerin kaikki kuusi raitaa ovat enemmänkin rehellistä voimautusmusiikkia. Toimii. Nyt kun olen kuunnellut tuon neljästi putkeen, uskaltaudun jo yrittämään muutakin musiikkia.
I will brush of all the dirt / And I will pretend it didn't hurt / You are a black and heavy weight / And I will not participate
Pohdiskelin eilen Markolle, että ehkä syy, miksi Placebo pysyy vuodesta toiseen minulle niin rakkaana on se, että löysin sen ihan itse. Vaikka monesta biisistä toki tulee ihmisiä ja tapahtumia mieleen, en kuitenkaan liitä itse bändiä kehenkään tiettyyn ihmiseen. Se on omani. Lähes kolmen vuoden vääntämisen jälkeen pääsimme myös yhteisymmärrykseen siitä, ettei Placebo ole pelkästään "nuoremman sukupolven" musiikkia, Marko ei vain koskaan kuulina isoveljenä voinut innostua pikkusiskon suosikista. Ja näin Placebo pysyy edelleen omanani, mutta tavallaan hyväksyttynä sellaisena eli en enää fanityttöhetkinä pode siitä vahingossakaan alemmuuskompleksia. Hyvä niin.
Voimautusmusiikin avulla pyöräytin illalla kylään tuleville tytöille amerikkalaisen omenapiiraan. Mikä onnistumisen tunne! Viime aikoina keittiössä jaksamiseni on rajoittunut lähinnä pastan keittämiseen tai perunoiden lykkäämiseen uuniin. Ehkä tämä kuunvaihde siis on tässäkin asiassa rajapyykkinä, äitin luonakin sain aikaan pari lämmintä ruokaa ja yhden täytekakun (en leiponut pohjaa). Helpottavaa.
 |
| Värikkäitä teepusseja! |
Sainpa äitiltä mukaan vielä noin 60 pussia teetä sekä kuivattua lipstikkaa ja nokkosta. Syksy saa tulla, olen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti