tapaus pina

Alan ilmeisesti hiljalleen tottua uuteen päivärytmiin. Enää en ole töiden jälkeen ihan raato: eilen sain kauppareissun ja ison osan viikon opiskelujuttuja hoidettua, tänään kävin sujuvasti elokuvissa ja pyykkäsin. Ehkä tämä tästä vielä. 

Tapsassa pyörii ihan liikaa elokuvia nyt. Siis sellaisia, jotka haluan nähdä. Asiaa palloteltuani tein viikonloppuna ranking-listan ja päätin edetä sen mukaan sen verran kuin aika ja taloudellinen tilanne antavat periksi.

Kävin sitten tänään katsomassa Samun kanssa Pinan.

En tiedä, allekirjoitanko joidenkin kriitikoiden väitettä siitä, että Pina on parasta mitä tänä vuonna valkokankaalla nähdään (Karjalaisen kritiikitön kritiikki). Mahdollisesti. Varauksetta kyllä allekirjoitan sen, että Pinan jälkeen ei ole entisensä tanssielokuva eikä 3D. Tällaisia elokuvia varten 3D on kehitetty! Mielipiteestäni saattaa ehkä himpun kuultaa myös asenteeni näkemiini 3D-elokuviin, kaksi edellistä kun olivat Kapteeni Amerikka ja Conan... 

Olin tosi vaikuttunut paitsi Wendersin ohjauksesta, juuri 3D-efektin käytöstä. Kylmät väreet menivät pitkin selkärankaa läpi elokuvan, eikä kyyneleet olleet kaukana muutamassa kohtaa. Välillä myös nauroin. Ne tanssijat! Ja ne musiikit! Vaikutuin kokonaisuudesta itse asiassa niin paljon, että innostuin twiittaamaan asiasta. Sinne se meni, Twitter-neitsyys. Lämpimästi suosittelen tätä elokuvaa ihan kaikille elokuvataiteen ystäville, tietää kuka Pina Bausch oli tai ei, on kiinnostunut tanssista tai ei.

Ennen elokuvaa kävin lunastamassa yhden "jos ikinä työllistyn"-lupauksistani. Nyt omistan nämä.

"Hups." Olin kyllä budjetoinut popoihin, joten mitään ongelmaa tästä ei tule, ostin ne vain vähän etukäteen. Ajattelin, että haen ne ennemmin tänään, koska a) kokoni loppuvat nopeasti sekä b) viikko on ja viikonloppu tulee olemaan tosi raskas. Piristäviä asioita siis kehiin, vaikka vähän edellä aikataulusta.