kulttuurimatkalla kuopiossa

Piti hyödyntää ainoa kalenteriini sopiva päivämäärä ja suunnata maanantaivapaan kunniaksi Kuopioon. Tärkein motiivi oli VB-valokuvakeskuksen Beatles-näyttely, mutta koska 60 euron bussilippujen maksaminen yhden päivän aikana tuntui ikävältä ajatukselta, lähdettiin Markon kanssa matkaan jo sunnuntaina ja yhdisttettiin reissuun myös vähän kyläilyä.

Mutta se näyttely, oijoi. Paitsi että valokuvakeskus sijaitsi mahdollisesti sympaattisimmassa puurakennuksessa ikinä, kävi ilmi, että Robert Whitaker on ottanut suuren osan lempivalokuvistani - ja roiman kasan lisää. Hyvää osviittaa saa kirjoittamalla Googlen kuvahakuun "Robert Whitaker Beatles". Taustalla soi, luonnollisesti, Beatles-rallit. En tiedä, onko tarkoituksella painotettu akustisia versioita vai osuimmeko paikalle vain niiden aikaan, mutta mielestäni ne toimivat puutalomiljöössä aivan erityisen hyvin.

Mikäli olisin hieman rahakkaammissa töissä, olisin ehdottomasti ostanut printin. Hintahaitari liikkui pienin poikkeuksin lähinnä 2000-8000 euron hintahaitarilla, joten nöyrryttävä oli. Onneksi postikortit olivat halvempia. Mukaan tarttui - täysin pihistelytapojeni vastaisesti - myös 39 euron julkaisu. Olkoon se ilonani pimeinä talvi-iltoina kun Kuopion syysaurinko on muisto vain.

Itse näyttelyssä ei saanut kuvata, mikä on ehkä hyväkin, sillä nyt tuli kunnolla keskityttyä katsomiseen. Näyttelyn osalta on kuitenkin panostettu kiitettävästi myös lähiympäristön mainontaan ja sen kohdalla ei ollut kamerasormeani pysäyttäminen.

Kellaritilaan oli rakennettu Cavern Club. Omasta puolestani en keksinyt mitään kirjoitettavaa, joten raapustin sitten hopeatussilla klassikkosanat "Äitini nimi on Marja Leena ja nuorena äidin ihanteena oli Beatles ja George Harrison". Äiti! Olet edustettuna Kuopiossa, tiedoksi vain. Ihan mahtavia muistoja olivat muut sinne kirjoittaneet, seinän lueskelu kruunasi muutoinkin tunteikkaan näyttelykokemuksen.

Kellariin pääsi sisäpihalta, josta löytyi vähemmän Beatles-teemaa kunnioittava tinttamareski.

Kuvaussession jälkeen oli hyvä suunnata pitsalle, kirpparille ja kotiin. Käykää ihmiset rakkaat tuolla näyttelyssä, jos siihen suinkin on mahdollisuus! Se oli vähintäänkin bussimatkojen arvoinen. Lisäksi minun silmilleni avautui valokuvakeskukseen seikkailemisen myötä ihan uusi Kuopio kauniine kirkkoineen ja puistoineen. Ehkä seuraavallekin reissulle voisi siis ujuttaa himppusen kulttuuria.