pronssi - pronks - bronze

Minua ei lakkaa riemastuttamasta stereotyyppisen naisellinen puoleni, joka nousee esille aina, kun sitä vähiten odottaa. Viimeksi torstaina.

Sen lisäksi, että heräsin ärsyyntyneenä, päiväni täyttyi moninkertaisilla ensimmäisen maailman ongelmilla. Hyvin suunniteltu aikatauluni heitti häränpyllyä lähinnä hieronta-ajan siirtymisen takia (ongelma 1) ja toki vastassani oli vaatekriisi. Illalla oli smart casual -pukukoodin juhlat ja koska tässä kuussa piti alkaa loma- ja mahdollinen lomautussäästäminen ja ylimääräisiä menoeriä ollut vaikka kuinka (ongelma 2), tavoitteena oli mennä vaatekaapin sisällöllä. Sitten tajusin, että juhliin kaavailemani mekko auttamatta liian suuri (yhdistettynä ongelmat 3 & 4).

Hetki tuskailua, kiroilua ja kyyneleitä myöhemmin lähdin hierojalle ja "etsimään isänpäivälahjaa". Sain kuin sainkin paketin postiin ajoissa, mutta palasin kotiin mukanani mm. nämä:

Sanon "muun muassa", koska ostin myös uutta ihanaista luomiväriä ja Rimmelin uuden huulitussin - minä, joka en ikinä käytä huulipunaa!

Enkä voi edes väittää, että harmittaisi, vaikka tämä pistikin säästösuunnitelman ihan uusiksi. Kai se on tunnustettava, että toisinaan ostostelu oikeasti piristää. Sitä paitsi mekko on varsin ajaton ja uusille meikeillekin oli tilausta. Tussiin olen ihan rakastunut ja rusehtavan/pronssiin taittuvan luomiväripaletinkin kanssa olo oli taas parin vuoden tauon jälkeen kumman kotoinen. Uudistuneen minän voimin valloitinkin Murun tanssilattiaa sitten pikkutunneille. Jotenkin huomasi, etten ole päässyt tanssaamaan lähemmäs vuoteen...

Tyttöilyn vastapainoksi vetäisin toki eilen varsin miehekkään kokoisen mezeannoksen Kreetassa. Vähemmän romangiset ruokaöverit alkavat olla vuosipäiväperinne.