Rokumentti on taas tältä vuodelta ohi ja yksi toipumisiltakin pidetty välissä. Olo on tuttuun tapaan sekä haikea että helpottunut. Monta hienoa elokuvaa jäi näkemättä, mutta kieltämättä ehdin jo odottaa sitä, että ei tarvitse juoksennella kuvainnollisen minuuttikellon kanssa paikasta toiseen.
Nämä tuli siis nähtyä:
Pulp: The Beat is the Law - Fanfare for the Common People
Punaisen metsän hotelli
The Sacred Triangle: Bowie, Iggy & Lou 1971-1973
If a Tree Falls: A Story of the Earth Liberation Front
Something from Nothing: The Art of Rap
Marley
Cure for Pain: The Mark Sandman Story
Drive
Tänä vuonna en onnistunut tekemään ainoataan hutivalintaa: kaikki elokuvat katsoin sujuvasti alusta loppuun. Eniten toivomisen varaa jättivät vähän yllättäen Sacred Triangle ja Something From Nothing - ensimmäisessä oli liian vähän artisteja, toisessa vähän liiankin kanssa. Ja sitten tietysti oli se Pulp-elokuva, joka ei itse asiassa juurikaan kertonut Pulpista ja kivan musiikkielokuvan sijaan päädyinkin todistamaan vähän lisää maailmantuskaa, tällä kertaa lähinnä kaivostyöläisten lakon muodossa. Vähän eriltä näytti arkistomateriaali kuin lakkokuvat Housut pois -leffassa, sen sanon.
Ajatusten herättäjänä vahvin oli Punaisen metsän hotelli, jonka aiheuttaman ahdistuksen myötä kyynelehdin myös puolet seuraavan päivän If a Tree Falls -leffasta. Lisäksi tunnen vieläkin (tervettä) syyllisyyttä melkeinpä jokaisesta käyttämästäni paperituotteesta. Vastapainoksi Marley nousi hyvän mielen elokuvana ykköseksi, vaikka pitihän sielläkin kieltämättä hieman kyynelehtiä. Tunteet pinnassa ja silleen. Musiikillinen inspiraatio taasen löytyi tänä vuonna Cure for Painista. Driven, listan ainoan draamaelokuvan, olin onnistunut välttämään tähän asti enkä toki vieläkään kaikkia haarukkahenkisiä kohtauksia nähnyt, mutta olihan se hyvä.
Ensi vuotta odotellessa. Onneksi ranskalaisen elokuvan viikko on jo keväällä. Ja Doc Loungen Rokumentti-spesiaali tulevana torstaina :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti