juhannus, taivas pääsi takana

Ah! Mitä viisautta olla lähtemättä juhannukseksi reissuun! Mukavaa sekin varmasti olisi ollut, mutta neljä päivää täysin omissa kuvioissa tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Tuli heitettyä talviturkki, pyöräiltyä kymmeniä kilometrejä ympäriinsä, syötyä ihan liikaa ihan liian hyvin (ja huonosti), katsottua kasa elokuvia  ja nukuttua vaihtelevia määriä. 

Kaverien pihoilla kiireettömästi vanuminen ei edes tuntunut pahamaineiselta kaupunkijuhannukselta vaan leppoisalta laatuajalta. Ja koska perjantai-illan kunniaksi fillaroin kesken kaiken Karsikkoon ja takaisin, tuli todistettua myös rantabulevardin meininki. Suht rauhaisalta sielläkin näytti, mutta eteläinen ruutukaava veti kyllä ehdottomasti pitemmän korren.

Kiittelen viikonlopussa erityisesti grillausta ja kaiken valelemista viskiöljyllä. Moitin unettomuutta ja mystisiä ötökänpuremia, jotka aiheuttivat pientä hysteriaa - ja sitä unettomuutta - kaikki vapaapäivät (nyt jo uskon, ettei kyse ole luteista).

Koska noin puoli internetiä on jo ehtinyt blogata idylliset juhannuskuvat, mennään tällä kertaa pienemmällä valikoimalla. Olennainen tiivistyy siinäkin.

Two gin and tonics with ice and lemon. En edes muista, koska olen viimeksi tuota
vanhaa lempidrinkkiäni juonut. Tai olenko koskaan ennen tehnyt sitä itse. Tuskin.

Testattua: myös grillatut jälkkärihedelmät siirtyvät viskiöljyllä liki
tajunnanräjäyttävälle tasolle.Käyttämämme laatuviski häämöttää taustalla.

Lauantain keräilyerät ja jämägrillaus. Ei valittamista, vaikka muiden lautasilta
löytyikin harkitummat (ja lihaisammat) setit! Maissit tässä vaiheessa vielä grillissä.

En uskaltanut unettoman yön jälkeen lähteä Mertalammille asti, mutta ihan sievien
maisemien ääriin sitä pääsee Noljakassakin. Ensi kerralla tosin hyttysmyrkky mukaan.

Kuvakimaran päätteeksi jaan ilmaisen vinkin: ei kannata viettää juhannusta sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat parin päivän sisään lähdössä viiden viikon roadtripille halki Jenkkilän. Matkajännityksen myötäeläminen on ihanaa, mutta tieto siitä, ettei moinen seikkailu ole omalla kohdalla ajankohtainen saattaa aiheuttaa pienehköä katkeruutta.

Ehkä seurasta johtuen jossain Jokiaseman ja eteläisen ruutukaavan välimaastossa käytiin muun muassa seuraava keskustelu.

- Hanna, lähetkö mun kanssa Amerikkaan?

- Hä?

- Oon pyytänyt jo vaikka ketä, mutta niitä ei kiinnosta Broadway.

- Mitä ihmettä? Ja mulle kelpaa myös Off-Broadway.

- Puhut mun kieltä! Koska mennään?

Kolme viikkoa kolmen viikon lomaan. En ainakaan tällä erää mene Amerikkaan, mutta roadtrip halki Kuopion alapuolisen Suomen on suunnitteilla. Paljon jännää mahtuu sinnekin.