åbo

Stressilomani 2013 jatkuu kyynärvarteeb kehitetyn rasitusvamman muodossa. Onneksi viime viikon seikkailuiden seurauksena kaapista löytyi Voltarenia ja särkylääkettä, muuten olisi voinut jäädä yöunet vieläkin vähemmälle. 

Vaikka kieltämättä olikin ihan leppoisaa aloittaa aamu kanelikahvin ja Hugh Jackman -elokuvan parissa, en voi kieltää, etteikö ketuttelisi. Mieli halajaa mustikkametsään ja mattopyykille, mutta pippurimyllyn käyttäminenkin on työn ja tuskan takana. Palaan siis taas hetkeksi viime viikon kauniisiin maisemiin.

Ulkomailla ollessani mietin aina sitä, että Suomessa näkyy harmillisen vähän historiaa. Kaikki on verrattain uutta ja pahimmillaan sielutonta. Rannikolla on luonnollisesti vähän eri kuviot ja etenkin Turku on vuosien varrella osoittautunut luonteeltaan kovasti muusta Suomesta poikkeavaksi kaupungiksi.

Turkulaisten näkökulma asiaan voi olla eri, mutta joensuulaisen näkökulmasta kaupungissa on kauniita paikkoja, houkuttelevia ravintoloita, hyviä pubeja ja tunnelmaa tuutin täydeltä.

Epäonnistunut yritys mahtua kuvaan Tuomiokirkon kanssa.

En ollut ennen käynyt kirkossa sisällä. Vähemmän yllättäen sekosin siellä. Ihana!

Tintån viinilista. "Life is too short to drink bad wine." Myös: haluan tuommoisen pullolampun.

Hotellin melko pittoreski ympäristö aivan kaupungin keskustassa.

Kansainvälinen herkkutori. Saatoimme maistella joitain juustoja.

Odotimme Jakkea pitkään ja hartaasti. Se harmitti, mutta lipuminen
pitkin Auraa ei. Mainio paatti ja lomalainen ei välttis tarvitse aikataulua.

Gaggara.

Linna oli minulle vanha tuttu, Markolle uusi kokemus. Viihdyimme molemmat.

Esinekokoelmissa oli mm. vanhoja pukuja. Olisin tuijotellut niitä kauemminkin.

Suositusten perusteella käytiin myös Koulussa. Taisin vähän seota sielläkin.

Yleisesti siis suosittelen Turkua kotimaan lomakohteena, etenkin näin kesällä. Enimmäkseen olen pyörinyt siellä Keskiaikamarkkinoiden ja joskus myös DBTL:n aikoihin, mutta näin ilman tapahtumia tunnelma oli silti vilkas - vaan ei liian. Päiviin mahtui siis enemmän kiireetöntä istuskelua ja kävelyä kuin aiemmilla visiiteillä.

Plussaa:

- Hotelli (Scandic Plaza) oli hyvä, edullinen ja hienolla paikalla.

- Tunnelma, katukuva, kaupungissa on helppo suunnistaa.

- Ravintolat - joista lisää seuraavassa postauksessa.

- Se tori.

- Ihmiset eivät näytä samalla tavalla ylityylikkäiltä kuin Helsingissä - kaupungilla kävellessä ei siis ahdistanut tai tuntenut itseään väärin pukeutuneeksi.

Miinusta:

- Meistä kumpikaan ei omista älypuhelinta ja tällä kertaa se oli oikeasti vähän ongelma. Paljon hyödyllistä listätietoa olisi ollut koodien takana.

- Kummallinen autoliikenne, joka oli jopa apukuskille haastava.

- Runsaudenpula. Kaikessa.

- Päässä soi koko ajan J. Karjalainen laulamassa "ehkä mennään Turkkuseen, kaadetaan viinaa kurkkuseen".

Tiivistelmä:

Joensuusta Turkuun on pitkä matka, mutta sen taittaminen kannatti. Nyt keskityttiin vain keskustan meininkeihin, mutta pitemmällä reissulla olisin halunnut ehdottomasti ekskursiolle myös Ruissaloon ja Naantaliin. Suosittelen lämpimästi.