Suomen on vallannut mansikkapaniikki, niin myös minut. Satokausi saapui liian pian ja varoittamatta, sisäinen kello ei osaa vielä edes kaivata mansikoita ja pakastinkin tyhjeni viime vuoden marjoista lopullisesti vasta menneellä viikolla.
Koska en kumminkaan halunnut kesäkiireiden takia jäädä ilman talvimarjaa, voin nyt aamun kokemuksella muiden kiireisten panikoijien iloksi kertoa, että viiden kilon laatikon Polka-marjaa (19€) pakastaa kevyesti puolessatoista tunnissa. Jos samalla katsoo boksilta vaikkapa Huippumallia ja Lutheria, aamu kuluu kuin siivillä!
Mansikoiden perkaamisen keskellä tulikin siis vietettyä tuikitärkeää Omaa Aikaa, joka on viime aikoina jäänyt vähiin. Vikkelän toiminnan täyteisestä aamusta huolimatta olo on siis kumman seesteinen.
Rehellisyyden nimissä vielä mainittakoon, että ihan koko viittä kiloa en pakastanut. Saatoin syödä osan. Ja pakata jälkkäriksi rasiaan osan. Ja vähän isompaan rasiaan junaan aamiaiseksi osan. Jäipä guesthouse-majoituksessa oleville ystävillekin pieni kulhollinen naposteltavaksi.
Marjojen hyvästä laadusta kertoo ennen kaikkea se, että vaikka syömiseen tuli varttua marjoja roppakaupalla, pakastimeen päätyi ihan yhtä paljon kuin viime vuonnakin. Ehkä vielä muutaman pussin innostun tässä heinäkuun aikana täyttelemään, sen verran hyviltä maistui marjat kevään mittaan chiansiemenpuurossa, rahkassa ja piirakoissa.
Tai sitten jätän kumminkin pakastuspussit laatikkoonsa suosiolla vielä toistaiseksi. Kyllä se mustikka-aikakin sieltä tulee ja uusi paniikki on ilmoilla ennen kuin huomaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti