Näin tänään matkalla Punnitse & Säästä -kauppaan, että Laulupuisto oli tulvillaan tammenterhoja. Huomasin hymyileväni niille itsekseni. Tämä tuntui erityisen merkittävältä siksi, että viime päivät ovat olleet pääni sisällä ihan kamalan ankeita.
Pimenevä syksy tuntuu hiipivän vaivihkaa mielialaani tällä kertaa etuajassa, enkä taaskaan tahdo keksiä, mikä auttaisi. D-vitamiinikauden jo aloitin, aloe veraa vielä harkitsen. Se piristi viime talvena enemmän kuin sanat riittävät kuvaamaan, mutta huhut kertoivat, että aloe veran nauttiminen sisäisesti olisi pitemmän päälle vaarallista sisäelimille. En tosin ole löytänyt mitään todisteita väitteen puolesta ja uusia aloe vera -tuotteita putkahtelee kauppojen hyllyille kuin sieniä sateella. Ei kai sitä saisi myydä esimerkiksi karkki- ja terveyskaupoissa, jos se olisi oikeasti hengenvaarallista? Mene ja tiedä.
Mutta hei, pilkahdus valoa elämään tammenterhoilla! Muistan kuinka tenavana keräsin niitä purkkikaupalla, koska ne olivat niin hienoja.
Hienoja ovat myös naapurissa olevan autiotalon kirkkaanpunaiset omenat. Ankeilun keskellä olen jo monesti ehtinyt miettiä, miten saisin ne sievästi puusta alas ja parempiin suihin/piirakoihin/hillopurkkeihin. Toistaiseksi paras idea on laittaa Ibizan konepelille iso pehmustettu kori ja luottaa, että omenat vain päättävät pudotessaan tähdätä siihen, omenapuu kun sijaitsee täsmälleen parkkiruutuni kohdalla ja omenat siis roikkuvat uhkaavasti Ibizan yläpuolella.
Ehkä toivo ei siis ole kaamoskurjuuden kanssa vielä menetetty, jos kerran haaveilen yhdestä syksyn lempipuuhastani, omenien säilömisestä. Ja syksyn lempiasioista puheen ollen, tämä on naurattanut viime aikoina kovasti:
Onko väärin, jos samaistun tuohon? Paitsi housukohtaan. Yritin nimittäin eilen ostaa uusia jumppavaatteita, että motivoituisin taas paremmin liikuntasyksyyn (kyllä, kyllä se auttaa!). Mutta miksi oi miksi se on tehty niin mahdottomaksi ihmisille, jotka eivät XS-M-koon paitoihin mahdu? Perkele sentään. Menin sitten kiinteytykseen vanhassa Karoshi Lovers -paidassa. Harvinaisen hyvin hikoilin siinäkin, mutta haaveissani siintää silti uudet, tarkoitusta varten hankitut varusteet.
Vielä yksi pieni ilon aihe lopuksi, kun lukaisin kirjoitukseni läpi. Akateeminen koulutukseni on selvästi taannut sen, että tekstin sisäinen koheesio toimii tämmöisessä hömppäpainotteisessa tajunnanvirtatekstissäkin. Jahuu!
Joko löysit urkkavaatteita? Mennääks shoppaileen niitä? Voitas erinomaisesti angstata yhdessä siitä, että kaiken kokoisien pitäisi harrastaa liikuntaa, mutta sitä ei edistetä ainakaan tarpeeksi isoilla urheiluvaatteilla. Ikään kuin yhtälö ei olisi jo valmiiksi vähän ikävä, kun kokoiseni henkilö äheltää kuntolaitteilla, niin lisäksi näytän astetta muita nolommalta jo ihan vaan siksi, että vaatteet puristaa ja lepsottaa kaikilla väärillä tavoilla. Tai no, mä voin angstata tästä sinulle. :)
VastaaPoistaEn löytänyt, joten kuulostaa suunnitelmalta! Maanantaina jouduin soittamaan rekkien välistä nimittäin Markolle aiheesta "mihin näin pienet ihmiset edes mitään jumppapaitoja ees tarvii, saatana". Herättäisi ehkä vähemmän huomiota, jos olisi kanssashoppaaja, jolle jakaa angsti välittömästi.
VastaaPoistaMutta koska tunnetusti meidän aikataulut ei noin ikinä osu yksiin, niin voidaan ensiapuna tarjota virtuaalista vertaistukea :)