Erittäin kiinnostava kirja: neljän päähenkilön elämää sanelee fyysinen kipu eri muodoissaan ja samalla tutkitaan, kuinka elämät kietoutuvat yhteen. Typotin ensin, että "kieroutuvat" ja siitäkin on pitkälti kyse. Tämä on siis omalla tavallaan varsin psykologinen romaani - josta olisi kuitenkin pitänyt kirjoittaa mietteet ylös heti lukemisen jälkeen, sillä nyt muistan enää kirjan tunnelman ja sävyjä. Ja sen, että aina kun alkoi tykätä jostain hahmosta, kyseinen henkilö teki jotain äärimmäisen epäsympaattista. Realistista? Ehkä. Ikävää luettavaa? Kyllä. Silti kehottaisin tarttumaan tähän romaaniin, en ainakaan muista lukeneeni mitään sen kaltaista aiemmin.
Charlaine Harris: Verta sakeampaa
En edes halunnut lukea näitä enempää ja silti. Pahuksen Harris, sinä nykyelämäni Tuija Lehtinen.
Sue Townsend: Two Woman Who Went to Bed for a Year
Tarina naisesta, joka välittömästi lasten kotoa muuttamisen jälkeen menee makaamaan sänkyyn, eikä poistu sieltä vuoteen. Paikoin tosi koskettava, koko ajan absurdi. Olisin ehkä nauttinut tästä enemmän, jos valtaosa sivuhahmoista ei olisi ollut niin vahvoja karikatyyrejä. Ainoa (melkein) koko ajan uskottava hahmo oli Eva itse. Mielestäni kirja on hatunnosto kaikille kotiäideille ja etenkin niille, joiden perheet eivät usko, että sekin käy työstä. Kiva kyllä lukea Townsendilta aikuisille suunnattu kirja, aiemmat kokemukset kun rajoittuvat vain Adrian Hadrianus Molen päiväkirjoihin. Lisäksi pakko kunnioittaa naista, joka on tehnyt mittavan uran kirjailijana, vaikka oppi lukemaan vasta 8-vuotiaana, lähti koulusta 15-vuotiaana ja on tätä nykyä virallisesti sokea, mutta silti kirjoittaa ja twiittaa menemään, minkä kerkeää. Girl power, vai miten se nyt meni?
Philip Pullman: Rehti mies Jeesus ja kieromieli Kristus
Kiinnostava ajatusleikki Jeesuksen elämästä - ja sopivan autenttisella kielellä kirjoitettuna! Tuntui siis koko ajan vähän raamatulliselta, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että tekstin lukeminen olisi ollut edes tällaiselle raamattu-ummikolle vaikeaa. Pintapuolisesti melko harmiton, mutta Pullmanilla on kuitenkin asiaa niin ihmisestä, uskonnosta kuin historiastakin. Ärsyttävää: en ole nähnyt Dogmaa vuosikausiin ja silti muistan jatkuvasti, että tämän kirjan nimi olisi Jeesmies Jeesus.
Kuunneltuna:
Edgar Allan Poe: Kauhutarinoita / teoksesta Korppi ja kultakuoriainen sekä muita kertomuksia
Kuuntelin tämän autossa, eikä se ollut ehkä paras mahdollinen valinta. Ajaessa en pysty samalla tavalla keskittymään tarinaan, eikä Lars Svedbergin ääni auttanut asiaa. Useimmat tarinoista olivat onneksi ennestään tuttuja, joten pysyin kärryillä melko hyvin. Poe on kyllä käsittämätön kirjailija: tekstissä mainitaan vuosiluvuista lähtien kaikkea mahdollista, mutta tarinat itsessään ovat silti ajattomia - ja tuttuudestaan huolimatta melko kuumottavia. Toimii aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti