helsinki

Kesken stressaavan marraskuun ajattelin irtioton olevan paikallaan ja suuntasin VR:n tarjouslipuilla Helsinkiin. Pari päivää irti omista kuvioista olikin varsin tervetullutta, mutta kaikki tapaamani ihmiset olivat päät ihan yhtä levällään, joten varsinaisesta stressinpoistosta ei voi puhua.

Taisin olla ensisijaisesti ruokalomalla. Kävin nuorempana paljon Helsingissä ja päädyin aina syömään joko Heseen tai Café Picniciin. Vähän vanhempana löysin vakkareikseni Memphisin ja Chicosin. Viime aikoina olen alkanut ottaa vahinkoa takaisin ja kokeilla uusia paikkoja. Nyt löysin Qulman, jonka uuniperunabuffet vei mennessään. Kolmen vuoden yrittämisen jälkeen pääsin myös Hakaniemen hallin Soppakeittiöön sopivasti nälkäisenä ja vielä varoissani. Kyllä kannatti. Ihan jumalainen se bouillabaisse ja ihanaa jyväleipää kyytyipoikana.

Pääsi mukaan vanhoja suosikkejakin, Café Lasipalatsihan ei vanhene ja croissant + marmeladi + mikä tahansa kahvi oli oivallinen startti harmaaseen aamuun.

Kävin Kaapelitehtaalla pitkästä, pitkästä aikaa. Teatterimuseoon en edes ehtinyt, kun Valokuvataiteen museon postikorttinäyttely vei mennessään ja senkin loppupuoliskon jouduin lopulta juoksemaan läpi. Kävin myös tutustumassa Amos Andersonin taidemuseoon ja satuin sinne Ars Fennica -voittaja Jeppe Heimin näyttelyn ensimmäisenä päivänä. Meitsi on nykytaiteen aallonharjalla! En Heimin näyttelystä ihan kauheasti perustanut, mutta oli siellä hauskojakin juttuja ja tila oli ihan mielettömän hieno. Samalla kipittelin museon muut kerrokset ja näyttelyt. Kannattaa poiketa, siinähän se on keskellä kaikkea. Eli Forumissa. Halleluja.

Kävin Behnford'silla, enkä ostanut mitään! Menin takaisin Behnford'sille ja ostin pienen pussin sipsejä ja kirsikkatäytettä leivontaan. Söin sushia, join muutaman oluen, kadehdin muiden aamiaisia Tin Tin Tangossa ja bongasin otollisimmat Sis.Delit tulevaa varten. En ottanut paineita kirpparikierroksista. Autoin ystävää sitsisomisteiden hankinnassa ja poistin hetkellisesti kyseisen henkilön akuuttistressiä noin 85%. Ajoin ratikalla, metrolla ja bussilla. Luin kokonaisen romaanin.

Suosikkihetkeni sattui silti perjantaille. Maha täynnä herkullista bouillabaissea totesin, että olisi hyvää aikaa käydä kaupoilla ennen seuraavia kahvitreffejä, mutta ei oikeastaan huvita ollenkaan. Päätin siis tarkastaa vanhan lempileffateatterini Kino Palatsin päivätarjonnan. Ja kah! Olikin Kinopalatsin synttärit, päiväliput 4€ ja Oli aikakin alkamassa 20 minuutin päästä. Kävin siis päiväleffassa. Luksusta.

Leffakin oli ihan mainio, joskaan ei nyt ihan niin mainio kuin Curtisilta salaa odotin. Ja Domhnall Gleeson toimi oikein hyvin, joskaan ei ihan niin hyvin kuin Levininä Anna Kareninassa. Neljä euroa kuitenkin takaa sen, ettei huvita nurista.

Otin tietty myös kuvia.

Näkymä ulko-ovelta torstaiaamuna. Melkein unohdin
punkkaavani kantakaupungin alueella.

Valokuvataiteenmuseon Surrealismia ja silmänlumetta: ihanin näyttely aikoihin.

Ja pienillä ratkaisuilla ihan omanlaisensa tunnelma!

Taidehuumoria, huumoritaidetta.

Qulma. Uuniperunat katosivat parempiin suihin ennen kuvaamista.

Sushivau! Kunnollista sushipaikkaa Joensuuhun odotellessa.

Leikimme pariisilaiskahvilaa Helsingissä. Paitsi että pariisilaiskahviloiden valikoimaan
ei café au lait kuulu eli ehkäpä leikimme pariisilaiskotia. Pääasia että Pariisia.

Vaikka en hirveästi tykännyt näyttelykokonaisuudesta, osa kolahti kyllä.
You don't have to be perfect to be here.

Amos Anderson näyttää tunteneen esim. kaikki.

Siinä se on: jättimäinen bouillabaisse. Liian hyvää. Uudestaan!

Sain minä siis stressitulvasta huolimatta vähän rentouduttuakin. Perjantaina olin kuitenkin aivan poikki ja jatkoinkin päättäväisesti rentoutumisteemalla kotona. Viikonlopun omistin (töiden lisäksi) yksinololle. Lauantaina leivoin, makasin sohvalla ja katsoin Prinsessapäiväkirjat. Sunnuntaina siivosin kunnolla, järjestelin vähän vaatekaappia ja katsoin lisää telkkaria. Ihan kuulin aivojen kelaavan takaisin nauhan alkuun, tai ainakin melkein

Lisäksi tein siskon vanhan idean pohjalta lasipurkkiin kasan lappusia, jotka sisältävät ärsyttäviä pikkuhommia, joihin en jaksa ikinä tarttua, mutta joiden tekemättömyys nostaa stressitasoa entisestään ("korjaa vaatekaapin alahylly", "pese jääkaappi") ja vastapainoksi kivoja laiskottelutekemisiä ("kaakaomuki + viltti + kirja", "leivo herkkuja"). Tavoitteena on, että jouluun mennessä purkki on tyhjä. Wish me luck.