Kohtalokkaaksi tangoksi naamioitu tanssillinen kuntoliikunta on erinomainen stressinpoistaja ja fiiliksennostattaja. Mutta mitä tehdä, jos kaukana ja usein myöskin kaukomailla majaileva ystävä ilmoittaa olevansa kaupungissa juuri - ja ainoastaan - viikkoja odotetun tanssitunnin aikaan?
Sanomattakin selvää, että ystävä, omenasacher ja santsiglögi kiilaavat edelle. Pari tuntia maailmanparannusta, höpäjöintiä popkulttuurista ja tuomitsematonta ymmärrystä arjen ankeuksista tuli enemmän kuin tarpeeseen.
Koska kakkuja ja munkkeja on mahtunut muihinkin hetkiin lähipäivinä, tangoamisellekin olisi tarvetta. Olo on karu kovin tukkoinen. Loppuviikko menee maailmalla, mutta ensi viikon tangoja ja muuta ohjattua liikkumista odotellessa voisin edes yrittää pysyä erossa rasvaisista leivonnaisista.
Kahvihetkestä kotiuduttuani hyökkäsin taas digiboksin kimppuun. Boksiparka on muutenkin kovilla ja Teeman elokuvafestivaali lisäsi kierroksia entisestään. Katsottavaa olisi siis noin miljoonasti enemmän kuin aikaa, mutta josko tästä yksi kerrallaan selvitään. Lyhyen kestonsa takia tiistai-illan elokuvaksi valikoitui Sofia Coppolan Somewhere.
Hyvä valinta.
Lehtikirjoittelun luonteesta päättelen, että noin koko muusta maailmasta poiketen, minulla ei ole erityistä viha- eikä rakkaussuhdetta Sofia Coppolaan. Somewhere on kuitenkin ollut katsomislistalla ilmestymisestään asti ja voi miten hyvin se minulle toimi. Elokuvassahan ei sinällään tapahdu yhtään mitään ja silti se vangitsi sohvannurkkaan puoleksitoista tunniksi varsin tehokkaasti. Jotain ohjaajan pitää tehdä todella, todella oikein, että ensimmäinen dialogiton 15 minuuttia hujahtaa ohi.
Tai että jaksaa katsoa minuuttikaupalla tätä:
(Oikeasti en tiedä, kauan tämä naamiokohtaus kesti. Toisaalta se tuntui ikuisuudelta, toisaalta meni ohi liian nopeasti. Ja miksi Stephen Dorff kipsinaamiossa on niin pelottava? Kysynpä vaan.)
Ja tosiaan, se kesto. Voi miten piristävää katsoa puolitoistatuntinen elokuva. Siinäkin ajassa ehtii sanoa (tai Somewheren tapauksessa ehkäpä jättää sanomatta) ihan tarpeeksi. Kiireenkin keskellä ehtii istua siksi aikaa alas ja rauhoittua, kun taas 2,5-tuntiset, saati yli kolme tuntia kestävät, leffahetket on jo huomattavasti hankalampi järjestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti