tähdet, tähdet

Nuorena vihasin jouluvaloja inhohimoisesti. Jokavuotisen perinteen mukaisesti kiersimme siskon kanssa parhaiksi havaituilla asuinalueilla ihmettelemässä sinisiä valokaapelivirityksiä ja vilkkuvia kauhukokonaisuuksia. Olin vakaasti sitä mieltä, että omaan kotiini ei koskaan jouluvaloja tule. Samalla pannaan joutuivat kaikki tonttu- ja lumiukkoaiheiset koristeet ja muut krääsähirveydet.

Vieläkään en joulukrääsästä perusta ja kaikki vilkkuvat, siniset ja kaapeliasiat ovat edelleen mielestäni kammottavan rumia. Muutaman vuoden olen kuitenkin huomannut haaveilevani jouluvaloista, pienistä, sievistä ja kirkkaista valopilkuista pimeän keskellä.

Hypisteltyäni nyt kolmatta syksyä Clas Ohlsonilla samaa valosarjaa yllätin eilen itseni paketti kädessä ihan kassalta asti. Tähtivalosarja on aina tähän asti tuntunut kalliilta turhakkeelta, mutta ehkä kaksi vuotta on loppupeleissä tällaisessa ostoksessa tarpeeksi pitkä harkinta-aika. Tai ainakin voisi olettaa, että sarja miellyttää silmääni myös tulevina vuosina.

Livenä efekti on huomattavasti vähemmän vihreä.

Ja oi miten kivalta kotona nyt näyttääkään. Kun olin saanut viritettyä tähdet ikkunaan, innostuin myös kaivamaan kaapista loput kynttilälyhdyt ja pöydänkin esille sen vallanneen lehtivuoren alta. Kelpaa.

Mutta onko tämä nyt sellainen "anna pikkusormi, se vie koko käden"-tyyppinen skenaario? Viikonloppuna nimittäin huomasin haaveilevani myös joulukuusesta olohuoneen nurkassa. Sitä saa koti kyllä odottaa vielä ainakin seuraavat kolme syksyä. Tai ainakin sitä, että vietän joulun kotona.