Nyt seuraa ravintolaraportti.
Perjantaina oli tarkoitus käydä syömässä pitemmän kaavan kautta juhlatunnelmissa. Vaihtoehdoiksi valikoituivat Kielo, Aada ja Teatteriravintola. Mustana hevosena kisaan päätyi myös Utran uittotuvan pop up -ravintola, jossa tällä hetkellä on tarjolla venäläistä ruokaa. Menun lukuisten herkkujen johdattamana sinne tie lopulta veikin.
Venäläisen ravintolan puuttuminen Joensuun katukuvasta on mietityttänyt minua vuosien varella monet kerrat. Odotukset olivat siis asetelman ja suositusten perusteella korkealla.
Tutkin ruokalistaa useamman kerran etukäteen, mutta silti runsaudenpula iski tilausta tehdessä. Alkupaloina jaettiin lopulta zakuska-annos, mikä osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi. Sen verran isoksi osoittautui, että olisi yksinään käynyt pääruoasta. Jaettuna alkupalana toimi myös erinomaisesti, eikä mikään ollut pahaa, mutta suosikkini oli ehdottomasti paahdettu munakoiso saksanpähkinätäytteellä.
Pääruoaksi valitsemani paistettu kuha ja kuningasrapuvoi osoittautui kuitenkin kunnon hudiksi. Kuhaa nyt on vaikea pilata, mutta päällä ollut rapuvoikönttä oli niin jäässä, ettei sulanut itsekseen kalan päälle, kuten ilmeisesti olisi ollut tarkoitus. Levittelin sen sitten pienempinä palasina kalalle ja lopputuloksena oli hileistä rapuvoita ja kylmää kuhaa. Lohkoperunatkin oli pakastepussista. Nurinaa.
Sen sijaan Markon valitsema Taigan lihapaistos oli ilmeisesti erinomaisen hyvä, vaikka juustoa ja lihaa olikin annoksessa niin paljon, että osa jäi - ennenkuulumatonta! - syömättä.
Olin myös haaveillut kunnon hatsapurista päiväkausia, mutta pop upin "hatsapuri" ei ollut sellaista nähnytkään. Alkupaloja syödessä itse asiassa luulin, ettei ravintolassa ole tajuttu hatsapuriin kuuluvan juustokuorrutuksen ideaa, mutta Markon pääruoasta se kuitenkin löytyi. Mystistä.
Jälkkärinä otimme suklaakakkua rommi-kirsikkahillolla ja kermavaahdolla. Hyvää oli, mutta sen verran tuhtia tavaraa, etten kokonaista olisi pystynyt syömään mitenkään.
Pop upissa on ilmeisesti tarkoitus vaihtaa listaa aika ajoin. Toivoisin silti, että henkilökunta koulutettaisiin kulloiseenkin listaan, sillä ainakin meidän tarjoilijamme oli onnellisen pihalla annosten sisällöstä ja ehkä muutenkin tarjoiluetiketistä. Kummallista oli myös, ettei paikasta löytynyt sen enempää englannin- kuin venäjänkielistäkään ruokalistaa. Meitähän tämä ei tietysti haitannut, mutta naapuripöydässä oli enemmän ongelmia.
Hintapuoli oli kuitenkin mielestäni suurinpiirtein kunnossa, yhteensä ruoille tuli hintaa viineineen kaikkineeen 82 euroa. Tosin sillä rahalla olisin odottanut oikeita pottuja.
Loppuarvio: ihan ok paikka, heikohko 3/5. Moni asia harmitti, mutta en vielä täysin lannistunut. Olen vilpittömän iloinen, että Joensuusta saa viimeinkin venäläistä ruokaa ja ainakin tattijulienne sekä kalakulibiak jäivät vielä huutelemaan nimeäni. Hyvinkin saatan siis mennä paikalle uudemmankin kerran, odotukset tosin ehkä vähän alempana. Samoin odottelen mielenkiinnolla, minkä teeman ympärille rakentavan seuraavan ruokalistan.
Kuvia illasta ei ole, koska olimme juhlimassa kihlasormusten saapumista, eikä puhelimen räplääminen sopinut tilanteeseen.
Kyllähän tuo rinkula ihan hyvin käteeni istuu, vaikka vähän totuttelemista vielä vaatiikin.
En tosin oikeasti tiedä, mitä mieltä olen siitä, että kihlasormus laitettiin sormeen ensimmäistä kertaa Yrjö Laakkonen oy:n tiloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti