seitsemän viikkoa

Kesälomani alkuun on vielä melkein seitsemän viikkoa.

Kauniit helleilmat aiheuttavat sen, ettei paljon töissä napostelisi istua. Ennemmin sitä olisi torikahvilla, mattopyykillä, uimarannalla, terassilla, jäätelöllä, pyöräilemässä, piknikillä tai missä ikinä.

Järkevä puoli minusta tiedostaa, että jos annan nyt tilaa haikailulle, edessä on ihan pirun pitkä seitsemän viikkoa. Sitä toista puolta on todella vaikeaa estää.

Asiaan auttaa lomatunnelman luominen arkivapaille ja illoille. Elokuvateatterikäyntejä, Kesäladon pizzaa, pussikaljaa, parvekeyrttien hoitamista ja pikapyrähdyksiä kotimaan kohteisiin. Viime viikon lopulla kävinkin pyörähtämässä Kuopiossa. Kuopio on oivallinen lomakohde, sillä sinne meneminen vie vain pari tuntia, jonka lisäksi kaupunki on minulle vielä sen verran vieras, että uutta tutkittavaa löytyy joka visiitille.

Tällä kertaa näin ensimmäistä kertaa mm. matkustajasataman, Puijon ja viehättävän grillauspaikan järven rannalla jossain Niuvan sairaalan takana. Markolle uutena kokemuksena tuli Matkus. Ei ehkä yhtä pittoreskia, mutta vaatevaraston uusimisen kannalta tuiki tarpeellista, ja onpa minullakin nyt kolme paria uusia kenkiä (oho). Ja jäihän sinne vieläkin nähtävää. Kuopion taidemuseo ja muut kulttuurikohteet odottakoon seuraavaan kertaan.

Koska tälle reissulle mahtui myös kiireetöntä kaupungilla pyörimistä, sohvalla makoilua, pitkät yöunet, rauhallinen lounashetki ja kahvittelua, tuntuu ihan oikeasti, että olisi ollut kauemminkin reissussa kuin pari päivää. Suosittelen lämpimästi Kuopiota ja muutakin lähimatkailua.

Otankin siis omasta neuvostani vaarin ja hyppään tänään Tampereelle vievään junaan. Sinne on luvattu kylmää ja sadetta. Ei haittaa, minulla on sontsa ja perillä odottaa huiput tyypit joka tapauksessa.