Tulin eilen illalla yllättävään päätelmään: Samuli Edelmann on Suomen Eddie Vedder.
Varmasti vastustusta herättävällä väitteelläni on kaksi perustelua:
1) Kumpikin voisi puolestani laulella minulle iltalauluja pehmeällä äänellään vaikka joka ilta.
2) Vaikka tämä versio onkin aivan hyvä...
 |
| Kuvat: 1 & 2. |
...tämä versio on niin paljon parempi:
 |
| Kuvat: 1 & 2. |
[Ja ennen kuin joku Vedder-fanaatikko (tai Samuli-fanaatikko, mistäs minä tiedän!) pahoittaa oikeasti mielensä, niin en nyt vertaile Samuli Edelmannin tuotantoa Pearl Jamiin tai muutenkaan väitä, että kyseessä olisi samankaltaiset artistit. Tai että nuoren Eddien tai Samulin fanittamisessa olisi jotain väärää.]
Lähdettiin eilen Hannan kanssa siis vähän ex tempore -tunnelmissa kuuntelemaan Samuli Edelmannin ilmaiskeikkaa Ilosaareen. Ottaen huomioon, että miehen kuva oli vaaleanpunaisissa kehyksissä pöydälläni ollessani noin 9-vuotias ja olen symppaillut touhuja etäämmältä myöhemminkin, on aika hämmentävää, etten ole nähnyt Samulia livenä koskaan aikaisemmin.
Ei tämä nyt mikään tajunnan räjäyttävä kokemus ollut, mutta ihan oivallinen tapa viettää lauantai-iltaa joka tapauksessa. Kuunneltiin reilu puoli keikkaa ja poistuttiin sitten lämpimiin sisätiloihin teekupin ääreen.
Pieni hetki tuli haikeana mietittyä kadonnutta lapsuutta. Reaktioni herätti meissä kummassakin ihan aiheellisen huolen: jos Samuli Edelmann saa aikaan tällaista, kuinka pahasti hajotaan ensi lauantaina, kun Placebo nousee lavalle?
Eilisen muistuttamana siis Ilosaarirock-kassiin pakattavien asioiden top 3:
- Moooonta kerrosta lämpimiä vaatteita.
- Kosteuspyyhkeitä ja/tai käsidesiä.
- Nenäliinoja. Paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti