Muistan lapsena ihmetelleeni suuresti Muumimaailman sijaintia. Miksi kiva potentiaalinen matkakohde oli jossain ihmeen Naantalissa? Sitkeästi juurtuneen ennakkoluulon taustalla oli tietysti se tosiasia, etten tiennyt, millaista Naantalissa oli, koska en ollut ikinä tullut käyneeksi siellä.
Nyt olen. Huh huh.
Harvoin näkee Suomessa paikkaa, jossa historiaa syleillään näin avoimesti ja hyödynnetään häpeilemättä mutta hyvällä maulla matkailuvalttina.
Ehdittiin ihmetellä vanhaa kaupunkia reilu tunti omalla porukalla ja sen jälkeen tutkin paikkoja vielä Risto Räppääjä -kierroksen liepeiltä (en toki virallisesti osallistunut kierrokselle, sehän oli aikuisilta kielletty).
Paljon jäi vielä näkemättä ja ilmoitinkin Markolle, että Naantaliin pitää tulla joskus parin päivän rakkauslomalle. Sitten kyllä yövytään jossain kaupungin pienistä boutiquehotelleista, tällä kertaa kaupunkimajoitus Turun keskustassa palveli paremmin.
Olin kieltämättä vaikuttunut myös Muumimaailmasta. Liput tuntuivat järjettömän hintaisilta, mutta mielestäni rahalle sai myös vastinetta. Järjestelyt toimivat ensiluokkaisesti ja tutkittavaa, tuijotettavaa ja tehtävää riitti neljövuotiaalle muumifanille helposti koko päiväksi.
Aikuisellekaan ei ehtinyt tulla tylsää ja välillä tulikin mietittyä, kumpi on enemmän riemuissaan, minä vai Paavo. En yhtään ihmettele, että monet ostavat kahden päivän lipun. Se tosin vaatii mukana olevilta aikuisilta melkoista kestävyyttä, täällä ainakin oltiin ihan naatteja jo kuuden tunnin jälkeen. Mainittakoon, että neljävuotiaalla sama kuusi tuntia ei tuntunut missään...
Omat suosikkini olivat rannassa oleva uimahuone ja sen viereltä lähtevä Muumipapan muistelmapolun alkupää komeine kallioineen. Myös Yksinäisten vuorien ympäristö oli ihana, itse Muumitalosta puhumattakaan. Parasta kuitenkin oli, että edetä sai itselle sopivaan tahtiin ja Muumilaakson asukkaat olivat helposti löydettävissä pitkin päivää eli vaikkapa Hemulin missaamista ei tarvinnut suuresti murehtia, pian tuli kuitenkin uusi mahdollisuus.
Sen verran päivä vei tädistä mehut, että ehkä ihan heti ensi vuonna en halua Muumimaailmaan uudestaan. Joskus mielelläni lähden vielä kuitenkin. Ehkä sitten pääsen itsekin kaverikuvaan.
Seuraavassa matkakohteessa arvostetaan ja hyödynnetään historiaa Naantaliakin vaikuttavammassa mittakaavassa. Varhain huomenaamulla siis nokka kohti lentokenttää, perillä Prahassa jo puolitapäivin.
Saa nähdä, paljon tulee blogattua tien päältä. Tämänkin kirjoitin kahdesti, koska puhelimeni söi ensimmäisen version lauantai-illan päätteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti