Mitä tehdään kun pahin muuttokaaos on selätetty ja viikkovapaat osuvat hassusti perjantaille ja lauantaille? Tietysti laitetaan puristamaton kolttu päälle, hypätään bussiin ja poistutaan kaupungista edes hetkeksi.
Kävin siis perjantaina pikaisella päiväreissulla Kuopiossa. En ihan oikeasti tiedä, oliko se tässä väsymystilassa järkevää, mutta halusin ehdottomasti nähdä VB-valokuvakeskuksen näyttelyn ennen kuin se päättyy.
Loppupeleissä päiväreissu osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, vaikka olinkin jälkeenpäin vielä enemmän poikki. Molempiin suuntiin oli istuttava kaksi ja puoli tuntia paikoillaan, olla ihan vaan jouten: en voinut silittää, käydä läpi papereita tai organisoida kaappeja uudelleen. Sen luonteinen tauko tuli ehdottoman tarpeeseen.
VB oli ehdottomasti taas näkemisen arvoinen ja olihan edellisestä kerrasta jo vähän turhan pitkään jo vierähtänyt. Tosin tuli taas kirottua, ettei omasta budjetista lohkea 2300 euroa taidehankintaan, vaikka se kuinka esittäisi George Harrisonia.
Kerrankin muistin myös ilmoittaa kaupunkiin saapumisestani etukäteen ja sain lounasseuraksi Jarin. Mitä oivallisin tilaisuus istahtaa viimeinkin Kahvila Kaneliin, josta olen haaveillut jo vuosia. Visiitti ei jää viimeiseksi, lupaan sen.
Tällä reissulla ehdin viimeinkin käydä myös Kuopion taidemuseossa. Yksi aukko sivistyksessä paikattu, hurraa! En voi sanoa olleeni erityisen vaikuttutunut (paitsi museokaupasta), mutta onpa ainakin parempi käsitys siitä, mitä ja minkälaisissa puitteissa museolla on tarjolla. Ja olihan synttärisankarien Leonardo da Vilhun ja Pekka Halosen näyttelyt varsin symppikset, eikä lippuhinnatkaan päätä huimaa.
Olen sanonut sen ennenkin ja sanon taas: Kuopio on erinomainen minilomakohde. Nyt en valitettavasti ollut perillä neljääkään tuntia, mutta mukava irtiotto silti.
Kuopion kahvilarintaman puolesta olisin viihynyt pitempäänkin. Kanelin jälkeen käytiin Jarin kanssa vielä testaamassa Sokoksen takana oleva uutukainen Poeme Laari & Café, koska Jari halusi pähkinöitä. Olin Kanelin salaatista vielä ihan täynnä, mutta chilimarenki huuteli nimeäni kahvilapuolella.
Ei taida jäädä tämäkään visiitti viimeiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti