Eilen Helsinkiin vievä bussi oli reippaasti myöhässä, mutta päätin juosta Ai Weiwein näyttelyn läpi vaikka sitten kuinka kiireellä.
Kävi ilmi, että puoli tuntia riitti 25 puuveistoksen katsomiseen suhteellisen hyvin. Jos olisin tiennyt, että myös junani lähtee 50 minuuttia myöhässä, olisin ihan mieluusti katsonut videotkin.
En yleensä ole suuremmin puuveistosten ystävä, mutta joku Ai Weiwein veistoksissa oli - monesti musertavasta poliittisesta sanomasta huolimatta - tyynnyttävää. Rakastan Tennispalatsia rakennuksena, näyttelytilat ovat ihanat eikä sunnuntai-iltana muita asiakkaita tungokseksi asti ollut. Oli helppo hengittää.
 |
| Valkoinen talo (2015), Traveling Light (2007) & Puu (2010). |
 |
| Viulu (1985) |
 |
| Rypäleet (2010) |
 |
| Läpi (2007) |
Kun lähempänä puolta yötä kävelin junalta kotiin, rinnassa oleva paine ja päässä oleva kohina pahenivat askel askeleelta. Tänään olo on ollut lähinnä lannistunut.
Kokemusten yhdistelmä vakautti päätöstä pienestä hotellilomasesta joululoman alkajaisiksi. Hotellilakanat, aamiainen ja vähän hengittämistä helpottavaa näyttelyaikaa. Isoista Jani Leinonen, Helsinki Noir ja Henri Cartier-Bresson ovat vielä näkemättä. Ja koska Ai Weiwein näyttely on esillä helmikuun loppuun, ei mikään estä piipahtamasta sinne vielä toistamiseen paremmalla ajalla.
 |
| "Et tiedä kuinka kaunis olet" muistuttaa Tuula Lehtisen teos HAMin vessassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti