Taisin tänä vuonna syödä rautakuurin ja aloittaa D-vitamiinit sekä foolihappoilun juuri passeliin aikaan. Kaamosoireet ovat nimittäin pysyneet yllättävän hyvin asioissa! Olen toki normaaliin tapaan väsynyt ja kiukkuinen, mutta se vuodenajalle tyypillinen totaalinen lohduttomuus ja silmien sumuisuus loistavat poissaolollaan.
Lisäksi ruokapuolella tapahtuu outoja. Olen ostanut viinikumikarkkeja koko syksyn aikana ehkä kahdesti ja suklaatakin normaalia vähemmän. Sen sijaan himoitsen koko ajan paitsi pähkinöitä, jotain vihreää.
Parsakaalia ja korianteria menisi nyt ihan rajattomasti. Lempiaamiaiseni on hiljattain ollut ruisleipä tahinilla ja lehtikaalilla. Perjantain pikkujouluissa en syönyt edes jälkkäriä, mutta jätin vuolaat kiitokset edamamepapu-avokadosalaatista, jota santasinkin kiitettävästi.
Periaatteessa en voi valittaa. Vähemmän heittelevä energiataso ja järkevät ruokahimot ovat oikein positiivista kehitystä. Mutta miinustakin on.
Yleensä marras-joulukuun taitteessa alan karkottaa kaamosta suunnittelemalla jouluasioita, askartelemalla kortteja ja tekemällä kodin vaiheittaista lappusiivousta. Nyt ei jotenkin huvita. Huomaan lähinnä suunnittelevani suunnittelemista, joka päivä päätän kirjoittaa suunnitelmat auki - sitten huomenna. Näin on mennyt jo pari viikkoa.
Ennen kuin joku sieltä bittiavaruuden tuolta puolen muistuttaa olemaan itselleen armollinen, niin se on kyllä tiedossa. Lähinnä vain huolettaa ja ihmetyttää tämä flegmaattisuus, koska oikeasti nautin siitä näpertelystä. Se on lempiasioitani tässä vuodenajassa ja tuntuu tyhmältä, ettei lempiasiat huvita.
Laskin kyllä kuvitteellita rimaa jo sen verran, että ostin joulukortit tänä vuonna valmiina. Jos lempikuvittajat kortteja löytyy seteissä, tilaisuutta ei sovi jättää käyttämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti