Ajoin eilen autolla ensimmäistä kertaa sitten toissakesän.
(Vale. Oikeasti siirsin autoa noin neljä metriä toissapäivänä parkkiruudusta toiseen.)
En ole ikinä tykännyt ajamisesta ja pitemmän tauon jälkeen jännittää aina ihan kohtuuttomasti. Yritinkin protestoida viimeiseen asti, mutta Marko piti päänsä ja niin kuskasin sähkönsinisen Ibizan ensin kotipihasta Maskuun ja Maskun pihalta Etelä-Karjalaan.
Hermoilun määrän ja ajotauon huomioon ottaen kaikki meni varsin hyvin. Maskun pihalla piti törttöillä vähän päälle jääneen käsijarrun kanssa, puolimatkan vessabreikin jälkeen taas vaihdehermoilin parkkiksella muutaman minuutin. Muita ongelmia ei ollut.
Auto ei sammunut risteyksiin tai liikennevaloihin!
Matka eteni hyvässä ajassa!
En jäkittänyt parin tunnin aikana hartioitani aivan juntturaan!
Samalla Marko sai muistutuksen siitä, että kuski tosiaan valitsee musiikit ja sai siis kuunnella, kun lauloin 'N Syncin No Strings Attached -levyn läpi kutostietä kiitäessä. Hahaa.
Jospa se tästä taas lähtisi, autoilu. Ei edes ollut loppupeleissä ihan niin kamalaa kuin muistin.
Rattiin lähteminen se vaikein osuus edelleen on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti