En osaa suhtautua suru-uutisiin. Toisaalta sitä haluaa vain sulkea asian mielestään ja elää normaalia arkea. Samaan aikaan tuntuu epäreilulta, että normaali arki jatkuu, vaikka päällä on poikkeustilanne.
Vaan sama tunnehan se taitaa olla kaikilla muillakin.
Onneksi on olemassa jotain konventioita, joita seurata. Osanottoviestit, kukkatilaukset, järjestelyt, hiljaiset juttuhetket. Niillä päästään eteenpäin samalla kun se mainittu arki pyörii.
Kaupassa käydään, työt hoidetaan, kotia siivotaan, henkilökohtaista hygieniaa ei laiminlyödä, mitä näitä nyt on.
Huomattiin tänään, että olkkarin ikkunan takana oleva koivu tekee jo pientä nuppua, ensi viikolla siinä varmaan on jo ihan oikeat hiirenkorvat. Kevät tulee kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti