Vinossa

Jotenkin sitä aina ajattelee, ettei niillä omilla krempoilla ole niin väliä. Terveet kehot kuuluu muille ihmisille, ihan sama jos minulla vinksottaa jänne sinne ja nivel tuonne tai jos vähän nyt kiristää niin, ettei oikein taivu tai voi ihan istuakaan, saati seistä.

Osana Hanna kuntoon -projektia kävin kuitenkin eilen työfysioterapeutilla.

Sisso.

Olen käynyt fyssarilla viimeksi vuonna 2012, kun lonkan alue ei tykännyt uudesta juoksuharrastuksestani ja esimerkiksi nouseminen oli lyhyemmänkin istumisen jälkeen vaivalloista ja kivuliasta (kyllä, 30-vuotiaana). Luulin silloin että vika on syntymäkehnossa nivelessä, mutta se löytyikin toispuoleisesta lihaksistosta. Jumppakuminauhailin fysioterapeutin ohjeiden mukaan hetken ja siitä oli jopa hyötyä, mutta pakko myöntää, että aika nopeasti se jäi, kun seurantaakaan ei ensimmäisen kontrollikäynnin jälkeen ollut. Vasta nyt tuntuu, että saliharrastuksen myötä lihaksisto alkaa olla edes jossain määrin tasapuolinen.

Kivut ovat siitä huolimatta hiljattain palanneet. Älysin mainita kipeilevän polveni ja lonkan alueen ohimennen myös työterveyshoitajalle, joka varasikin vauhdilla ajan uudelle työfysioterapeutille.

Itse epäilin viturallaan olevia jalan jänteitä, sisko pohti myös piriformis-lihasta. Mutta ei. Syynä olikin oikean nilkan virheasento, joka heijastaa polveen. Korjaan asentoa lantiolla, joka puolestaan vetää alaselän vinoon. Lopputuloksena on koko nainen enemmän tai vähemmän solmussa. Nice.

Positiivista: Löytyi konkreettinen vika, jota lähteä vaiheittain korjaamaan.

Ehdottoman positiivista: Sen löysi asiansa osaava, tsemppaava ihminen, joka ei lykännyt pelkkiä ohjeita käteen, vaan tajusi seurantajakson olevan tarpeellinen.

Negatiivista: Fysioterapeutin ensialkuun antamat jumppaliikkeet ovat infernaalisia.

Ei niissä venytyksissä ja kyykkäyksissä mitään, kyllä ne vielä sujuu, vaikka uutta tekniikkaa pitääkin opetella, myös etureisiin panostaminen salilla on enemmän kuin ok. Mutta vain vaivoin sain neuvotut pohjesarjat tehtyä - äänekkään kiroilun, puhinan ja muutaman tuskankyyneleenkin voimalla. Jalkapöydän harjoituksista en edes aloita. 

Seuraava tapaaminen FT:n kanssa on huhtikuun lopulla ja juuri nyt tuntuu se tuntuu epätoivoisen pitkältä ajalta, koska siihen asti pitäisi liikkeitä tehdä kiltisti neljästä viiteen kertaan viikossa. Onnea naapureille ja kanssa-asujalle!

Mutta nyt haluaisin tietää, onko oikeutettua ostaa El Naturalistan tai Riekerin korkkarit ihan vaan tsempiksi kropparemppaan. Vai pitääkö ne säästää (mahdolliseksi) palkinnoksi hyvin tehdystä työstä?