Ollaan puhuttu viime aikoina paljon siitä, etten oikeastaan enää kuuntele musiikkia. Se harmittaa. Ennen bongailin uusia artisteja mielelläni.
Jaetaan Markon kanssa Spotify-tunnukset ja koska ei olla vielä jaksettu päivittää perhepakettiin (joka sentään on nykyään olemassa, hurraa!), musiikkia voi kuunnella vain yhdeltä laitteelta kerrallaan. Ja koska Marko on enemmän kotona, en yleensä viitsi laittaa Spotifya päälle työkoneelta tai puhelimesta kesken päivän. Ja koska Marko on sen myötä orientoituneempi musiikkihommiin, kaiuttimista soi yleensä Markon valitsemat rallit silloinkin kun olen kotona.
Tästä tulee pattitilanne. Ensin harmittaa, ettei minun valintojani kuunnella. Ja kun sitten yritän laittaa jotain soimaan, en millään keksi, mitä haluaisin kuunnella.
Onneksi muuta populaarikulttuuria tulee vielä seurattua ja sieltä tarttuu vahingossa jos jonkinmoista. Parasta juuri nyt on Big Little Liesin tunnarina soiva Michael Kiwanukan ihan mahtava Cold Little Heart.
Voisin luukuttaa tätä loputtomiin. Tutustumisen arvoinen artisti on tämä brittilän nuori soulmies kyllä muutenkin.
Toinen parhaista jutuista pitkään aikaan on Hidden Figuresin koko soundtrack.
Ja sitten tietysti on Rag'n'Bone Man. En voisi olla mistään Ilosaarirock-kiinnityksestä iloisempi kuin tästä (no okei, ehkä Charlotte Gainsbourgista voisin, mutta ollaanpa realistisia).
Jaa.
Nyt kun nämä taas näkee näin rinnakkain, niin tällä hetkellä taitaa olla tarve, hmmm, sielukkaalle musiikille. Ja sehän sopii. Kohti kevätaurinkoa ja vapaata viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti