Skånesta Sveanmaalle

Matkustelun sudenkuoppiin kuuluu se, että turhan usein tulee keskityttyä pääkaupunkeihin ja mitä lähempänä kohde on, sitä vaivalloisempaa sinne on jostain syystä lähteä. Eipä siis ole ikinä oikeastaan tullut edes mieleen käydä Malmössa, mutta onneksi nyt kyläilyn varjolla tuli sinne lähdettyä.

Kaupunki itse asiassa muistutti paljon Tamperetta sekä tunnelmaltaan että kooltaan, mutta toki vanhan eurooppalaisen satamakaupungin lisällä. Ensimmäisenä päivänä lähinnä tallattiin ympäri kaupunkia, ihmeteltiin näkymiä yliopiston kattoterassilta ja käytiin tutustumassa myös Ribersborgin rantaan ja Västra hamneniin. Illalla suunnattiin vielä oluelle Folkets parkiin, joka sijaitsi kätevästi Möllevångenissä eli keskustan toisella laidalla. Vaikka edettiin rennoissa tunnelmissa, kilometrejä tuli päivän aikana yli viisitoista ja seuraavien päivien tavoite olikin ottaa vähän iisimmin.

Kungsparken

Västra hamnenin Turning Torso

Yövyttiin Scandicissa (S:t Jörgen, hihi), jonka sijainti oli huippu ja aamiainen eeppinen. Ikkunaton huone ilman kunnon ilmastointia oli kuitenkin pitemmän päälle aika raskas ja esimerkiksi aamusuihku oli ihan mahdottomuus, jos aikoi sen jälkeen viettää huoneessa enemmän kuin kymmenen minuuttia. Eli liikkeellä piti käytännössä olla aamusta iltaan ja illalla vain sammahtaa sänkyyn.

S:t Jörgenin fantsut seinämaalaukset vetävät jo vertoja Berliinin pelleillekin.

Malmön keskusta on täynnä pieniä, ylisöpöjä putiikkeja ja tiistai olisikin ollut mitä mainioin shoppailupäivä. Ruotsin kansallispäivän takia kaupoissa oli kuitenkin rajoitetut aukiolot ja edellinen päivä painoi vielä alaraajoissa. Moderna museetin ja pohdiskelukahvien jälkeen päädyttiin lopulta taas Möllevångeniin, josta saa paikallistietämyksen mukaan kaupungin parhaat falafelit. Koukattiin vielä kulman takaa pienestä, ihan liian symppiksestä leipomosta seesamileipää, minkä jälkeen loppupäivä menikin lähinnä kahvilla, kaljalla ja Marjon kämpillä kokkaillessa. Leppoisa päivä oli paikallaan ja minäkin yllätin itseni (ja muut) olemalla ihan ok sen suhteen, ettei juostu koko aikaa nähtävyyksiä katsomassa. Lisäksi matkalla kohti falafelia bongasin Science fiction bokhandelnin, josta löytyi lopulta ostettavaa molemmille. Ei ilmeisesti pitäisi käydä pelikaupoissa, kun aina käy näin - vaikka en mielestäni edes pelaa!

Davidshallsbron

Stortorget hämärtyvässä illassa. Kulman takana oleva Lilla torg oli
huomattavasti tunnelmallisempi, mutta myös täynnä turistihintaisia ravintoloita.

Niin, sananen niistä falafeleista. Ne on Malmön juttu. Ja paras ostospaikka on Möllevångenin pääkatu Bergsgatan, josta on pieniä ravintoloita vieri vieressä. Veikkaisin kyllä, että kaupungissa huonotkin falafelit ovat parempia kuin mitään, mitä Suomesta löytyy ja kieltämättä Tukholmassa myöhemmin viikolla syömäni falafelannos oli Malmön jälkeen antikliimaksi. En ole ihan varma, oliko Möllävångenin falafel-halloumirulla paras ikinä syömäni falafelannos, mutta kyllä se helposti top kolmoseen kiilasi Pariisin ja Bristolin falafelien seuraksi.

Mainittavaa on, että Bergsgatanin kulmassa on myös Malmö Brewing co & Taproom ja sen yhteydessä Malmön suklaatehtaan myymälä. Pariisin paikan nimi taas on L'As du Fallafel ja Bristolin Eat a Pitta, jos olet matkaamassa huudeille.

Falafelpaikkoja oli vieri vieressä, onneksi paikallisopas oli testannut ne valmiiksi.
Tosin tuskin missään olisi ollut pahaa ruokaa. Ison rullan hinta 40 kruunua.

Keskiviikkona ostettiin Skånetrafikenin Juutinrauman kiertolippu eli Öresund runt (249 kruunua), jolla käytännössä pääsi Malmöstä Helsingborgiin, sieltä lautalla Tanskan puolelle Helsingøriin, junalla Kööpenhaminaan ja sieltä taas junalla Malmöön. Pääpointtina oli nähdä Helsingborgissa juuri avautunut Museum of Failure, mutta vähän ehdittiin onneksi katsella ympärillekin ennen kuin sää heittäytyi ihan mahdottomaksi - Kärnanin luona paistoi jopa aurinko! 

Helsingørissä käveltiin rantaa pitkin ihmettelemään ulkoa päin Hamletin linnaa, jonne ei kuitenkaan ehditty enää sisään ennen kuin paikka meni kiinni. Junassa arvottiin vielä pysähdystä Kööpenhaminassa, mutta väsymys vei lopulta voiton ja päädyttiin jatkamaan siltä istumalta takaisin Malmöön. Näin jälkiviisaana olisi kannattanut lähteä matkaan paljon aikaisemmin aamulla, mutta hyvä näinkin.

Museum of Failure: Rejuvenique, kotoisa Plup-pullo ja Iridium

Kärnan

Öresund runt on voimassa 48 tuntia, joten optimaalisinta olisi lähteä Malmösta liikenteeseen jo aamulla, olla Helsingborgissa yötä, jatkaa aamulla Helsingøriin ja sieltä illaksi Kööpenhaminaan, matkalla voi pysähtyä myös Louisianassa! Köpiksestä pääsee kyllä yötä myöten takaisin Malmöön, jos vain jaksaa olla hereillä. Tai sitten olla toinen yö vielä matkoilla, jos niikseen tulee. Näin saisi maksimoitua lipun hyödyn ilman, että iskisi turismiähky. Matkaa Kööpenhaminasta Helsingøriin on noin tunti, joten sieltäkin suunnalta kannattaa päiväreissua harkita, kaupunki vaikutti nimittäin äärimmäisen sympaattiselta ja nähtävää olisi riittänyt varmasti koko päiväksi - vuosittaisten Shakespeare-festivaalien aikaan varmaan pidemmäksikin aikaa.

Kronborgin linna häämöttää etuoikealla.

Telakkamuseon ulkopuolella. Jo ranta oli täynnä toinen toistaan hienompia
veistoksia ja googlettamalla selviää, että se oli vasta jäävuoren huippu.

Ollaan pallossa, osa Helsingør. Veistos on HAN vuodelta 2012.

Hehhehehhehehe.

Tukholmaan matkattiin junalla, jossa oli ihanat vanhanaikaiset kuuden hengen hytit. Matka-ajan piti olla viisi tuntia eli käytännössä sama kuin Joensuusta Helsinkiin. Tukholmassa majoituttiin Södermalmille, joka totta tosiaan oli oma pieni maailmansa. Markon kanssa mietittiinkin, että periaatteessa parin päivän aikana ei olisi välttämättä tarvinnut poistua Södermalmilta ollenkaan - varsinkaan sen jälkeen, kun löysin videopelibaarin. Lämmin suositus kyllä Sofo Hotellista: kompakti kellarihotelli, joka oli sijaintiinsa (kivenheitto Skanstullin asemalta) varsin edullinen. Mutta valitse Sofo vain, jos varmasti kestät matkakumppaniasi pienessä tilassa! Kompakti hotelli tarkoitti myös pienen pientä huonetta, jossa kääntyminen oli vähän haasteellista, jos toinenkin oli liikenteessä.

Koko huone on käytännössä tässä. Miniatyyrikylppäri jää kuvaajan taakse.

N3rds. Viittaan baarin nimeen, en kanssamatkaajiin.

Tukholmaan olisi kannattanut ehdottomasti ostaa 72 tunnin matkakortti heti kättelyssä. Väsyneenä ja nälkäisenä ei tietysti moista mietitty, joten päädyttiin ostamaan kertaliput tunnelbanaan, jonka jälkeen tuota kolmen päivän lippua ei sitten kannattanutkaan enää hankkia vaan otettiin perjantai-lauantai-akselille 24 tunnin lippu. 24 tunnin lippu kustantaa 120 kruunua, 72 tunnin lippu 240 + 20 kruunun pantin itse kortista. Kertalippu automaastista taas maksaa 43 kruunua! Mutta tulipahan tämän sattumuksen myötä ensimmäisenä iltana kävelytyä Globenin huudeille ja takaisin, kun jalat vielä kantoi. Myöhemmin ei olisi enää jaksanut.

Lauantaina yritettiin sitten maksimoida matkakortin hyödyt. Mentiin lautalla Gamla stanista Djurgårdeniin ja ajeltiin huvikseen muutama pysäkinväli ratikallakin. Vähän jäi kutina, että Tukholman julkinen liikenne olisi ihan seikkailemisen arvoinen väline, mutta tämä jääköön seuraavaan kertaan. Nythän meillä on jo kortit valmiina...

Fotografiskalla ennen lähtöä. Ehkä paras ikinä ottamani kuva!

Paluumatka Viikkarilla meni yllättävän kivuttomasti, vaikka aamiainen oltaisiinkin voitu taktikoida parempaan saumaan ja esiintymässä oli taikuri (straight from Hollywood!) ja Jussu Pöyhönen. Syötiin burgerit (omani oli vegaaninen ja aivan mainio!), ostettiin Markolle sukkia ja minulle Junarosen mekko tax freestä, voitin 40 euroa pelikoneesta ja juotiin drinkkejä, kunnes kehtasi mennä nukkumaan. Ja kyllä, katsottiin sentään yksi taikashow, mutta risteilyisäntien menon kestämistä varten drinksuja olisi pitänyt kitata huomattavasti enemmän.

Pahin risteilykuume tuli onneksi tällä nyt taltutettua eli kova kiire ei ole takaisin. Sellaisia terveisiä kyllä lähettäisin Viking Linelle, että wifin voisi uusia. Tunnin välein käyttäjän ulos loggaava verkko ei tunnu olevan enää ihan tästä maailmanajasta.

Irrallisia havaintoja:

• Koulu- ja Duolingo-ruotsilla pärjää yllättävän hyvin, mutta se vaatii itseltä huomattavan paljon asennoitumista. Aina ei silti suomiaksentilla tule ymmärretyksi.
• Vaikka hintataso on muuten Suomen kanssa samassa tasossa, peruskalja on mystisen halpaa. Latte ja oluttuoppi ovat käytännössä saman hintaiset.
• Erikoisoluet olivat sen sijaan hinnoissaan. Paitsi Systembolagetissa ne eivät maksaneet mitään. Alan ymmärtää Tornio-Haaparanta-viinarallia.
• Jos haluaisin perustaa minkä tahansa novelty-kaupan tai baarin, perustaisin sen Tukholmaan. Tintti-kaupan ehdin valitettavasti nähdä vain ulkoa, mutta sen olemassaolo kertoo jo paljon.
• Joskus kannattaa etsiä ruokaa Google Mapsilla - se vei meidät Hermitageen Gamla stanissa! Kohtuuhintainen ja maistuva all you can eat -tyypin vegebuffet mitä parhaimmalla paikalla.
• Kaikki paikat alkavat olla kontantfri eli käteistä ei tarvitse enää käytännössä missään. Nostin alkuviikosta noin 600 kruunua käteistä ja viimeisenä päivänä sain tungettua viimeiset ravintolaan ja kauppaan juuri ennen terminaaliin lähtöä. Turismin kehdossa Gamla stanissa kun vielä käteistä otetaan vastaan.
• Ruotsalaisten pikajunien penkit ovat suomalaisia mukavammat, mutta ilmanvaihto toimii huonommin. Lisäksi juna voi helposti myöhästyä tunnin myös länsinaapurissa.
• Max Suomeen.

Jossain Malmössa.

Tarkan markan matkaajalle Ruotsi ei tietysti ollut viikoksi mikään optimaalisin kohde, mutta budjetissa pysyttiin jopa tax free -bongailujeni jälkeen. Puhuttiin kyllä, että seuraava Euroopan-lomanen voisi hyvin kohdistua esimerkiksi Unkariin, Puolaan tai Tsekkeihin, mutta tämä ei toki ole vielä ajankohtaista. Valitettavasti. Matkakuume kun ei kovinkaan usein parane matkustamalla.