Erik Axl Sund: Unissakulkija
Varistyttö-trilogian toinen osa ei onneksi ollut yhtä ällöttävä ja raskas kuin ensimmäinen, mutta oli tässäkin sulateltavaa. Jossain trillerin, dekkarin ja psykologisen romaanin välimaastoon sijoittuva kirja ei päästä lukijaansa temaattisesti helpolla, mutta nopealukuinen se kyllä on.Vaikka lyhyiden lukujen ansiosta tämä toimikin mitä parhaiten reissukirjana, se ei ollut minusta myöskään yhtä vetävä kuin avausosa. Toisaalta toisesta päähenkilöstä Sofiasta paljastui tasoja, joita ei vielä ensimmäisen perusteella olisi ajatellut olevan olemassa - samanlaisia tasoja toivoisin myös murhatutkimusta vetävään Jeanetteen. Cliffhangeriin tämäkin loppui ja nyt jo ihan mielenkiinnolla odotan, miten Jeanette ja Sofia lopulta saavat kaiken ratkaisua. Kevyt lukukokemus on tuskin silloinkaan edessä.
Charlaine Harris: Sydänverellä
Nyt on viimeinenkin Sookie-kirja luettu. Toisin kuin monet muut, en jaksa olla kovinkaan pahoillani loppuratkaisusta - lähinnä tunnen hämmennystä siitä, että Harris ylipäätään muisti sitoa edes näin monet langanpäät lopuksi yhteen. Kiireen ja uupumuksen makua tässä kuitenkin on. Mielestäni kaiken True Blood -huuman keskelläkin olisi kannattanut hengähtää hetki ja kirjoittaa tarinoita vähän verkkaisemmin, enemmällä ajatuksella. Samalla 13-osaiseksi venytetty kokonaisuus olisi hyvinkin voinut tiivistyä kymmeneksi, eikä aina välillä olisi tarvinnut lukea satoja sivuja filleriä. Nyt pitää löytää uutta nollausviihdettä.
Fariba Nawa: Oopiumin maa : erään naisen matka lapsimorsianten ja huumekeisareiden Afganistaniin
Joskus on hyvä, että luettavan kirjan valitseekin joku muu. Luen muutenkin surullisen vähän tietokirjallisuutta, eikä Afganistan aiheena ole ollut mitenkään ykkösenä valintapinossa. Se on sääli. Tätä lukiessa nimittäin taas ymmärsin, miten Eurooppa-keskeinen historianopetus Suomessa on. Opin paljon uutta. Lapsena Afganistanista Yhdysvaltoihin paenneen Nawan kirja antaa pilkahduksen siitä, miten tavallinen ihminen - etenkin nainen - on jäänyt jalkoihin maassa, jossa jokainen vallankumous on käytännössä tarkoittanut vain hirmuhallinnon vaihtumista toiseen. Monet yhdysvaltalaiset arvot omaksuneen nuoren naistoimittajan tutustuminen afgaaninaisten todellisuuteen saa olon tuntumaan avuttomalta. Poikkeuksellisen kylmäävältä tuntuu myös länsimaisen huumekaupan ja afganistanilaisten elämän - ja pahoinvoinnin - suora yhteys. Hyvä mielihän tästä kirjasta ei taatusti tule, mutta suosittelen luettavaksi siitä huolimatta.
Neil Hardwick: Hardwick's Sauce eli Neilin tähteet
Hauska pieni kirja Hardwickin Suomen kuvalehdessä 80-luvulla julkaistuja pakinoita. Tekstit löytyvät rinnakkain englanniksi ja suomeksi, joista voi sitten valita sen, jota paremmin taitaa. Koska minulle Hardwick edusti (ja tulee aina edustamaan) suomalaisen kasarikomiikan ykkösnimeä, oli ilo lukea mieheltä englanninkielistä tekstiä - myös siksi, että käännökset olivat paikoin kökköjä tai käytännössä mahdottomia toteuttaa. Etenkään nykynäkökulmasta ja naislukijana kaikki tekstit eivät tietysti ole täysin ongelmattomia, mutta monet pakinoista ovat edelleen kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin pelottavan ajankohtaisia. Lukiessa nauratti ääneen moneen kertaan ja tekisikin mieli napsia pari osuvinta tekstiä johonkin talteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti