Se

Käytiin viime viikon perjantaina katsomassa uusi It-filmatisointi heti ensi-iltapäivänä.

Olen nyt viikon verran makustellut uutta Pennywisea ja muutakin tulkintaa, ja jopa satunnaisen nettisurffailun perusteella päätellyt, että tästä elokuvasta kuuluu sanainen arkkunsa avata.

Alkuun on mainittava, että minusta se vuoden 1990 minisarja ei ole mikään turaus. Roolitus on oikeasti hyvä (vaikka en Richard Thomasia voi kestääkään) ja Tim Curry Pennywisena niin hyvä ja kauhea, että oksat pois. On siinä kuitenkin ongelmansa ja siksi päivitys on minusta paikallaan.

Elokuva oli muuten kauniisti kuvattu, mutta toiminnallisemmissa kohtauksissa nykyelokuville tyypillinen shaky cam oli hitusen ärsyttävää. Myös tarinaa oli päivitetty 80-luvun lopulle, mikä tietysti puhuttelee oletettua kohderyhmä - minä ja Samu emme suinkaan olleet ainoat 30+ katsojat ensi-iltayleisössä. New Kids -viittaukset kyllä naurattivat minuakin ja onnistuin bongaamaan ainakin yhden, jota seurassani ollut Karkkilan toinen NKOTB-fanikerhon perustajajäsenistä ei huomannut. Siitä huolimatta tapahtuma-aikaa oli turhaan alleviivattu, minisarjan vahvuus kun on tietynlainen ajattomuus.

Koska Itistä puhutaan, ilmeisin vertailukohta on tietysti Pennywise itse. Bill Skarsgård on rooliin mielestäni aika nuori kaveri, jolla oli mahdottoman isot pellejalkineet täyttettävänään ja vastaanotto kriitikoiden taholta onkin ollut ristiriitaista.

Minä tykkäsin Skarsgårdin Pennywisesta, ihan oikeasti. Ääni vaati vähän totuttelua, mutta elekieli puhutteli heti alusta. Samu oli onnistunut jo ennen leffaa onkimaan tietoonsa, ettei Pennywisen silmäefektit on tehty ilman CGI:tä, mikä oli oikeasti aika vaikuttavaa. Itseäni puhutteli silti eniten liikekieli. Pennywise on tietysti tanssiva klovni, mutta itse "tanssi"kohtaus oli harvinaisen pöljä ja tämä Gangnam Style -video on olemassa ihan syystä. Kaikki muu liikkuminen olikin sitten ihan kultaa ja erotti Pennywisen selvästi Curryn tulkinnasta. Hyvä näin.

Vaan tanssivista pelleistä viis. Koska Eddien äiti oli latistettu lähinnä koomiseksi kevennykseksi, Beverlyn isä on tässäkin versiossa minulle se kaikkein ahdistavin hahmo ja Bevin kotikohtauksia katsoessa teki lähinnä mieli kävellä teatterista ulos ja jatkaa samaa tietä kotisohvalle katsomaan kissavideoita.

Elokuvan ikäraja on Suomessa K16 eli 13-vuotias pääsee täysi-ikäisen kanssa sen katsomaan. Mietittiinkin, että etenkin Bevin kohtaukset aiheuttavat varmasti sellaista keskustelua, jota ainakaan itse en ainakaan haluaisi 13-vuotiaan kanssa käydä. Eli meidän kahden katsojan henkinen kukkahattutiimimme liputtaisi kyllä korkeamman ikärajan puolesta.

Muuten oikeasti onnistuneen filmatisoinnin kohdalla harmitti yksi iso muutos: miksi historianörtin rooli on annettu Miken sijaan Benille? Viime vuosina (viimeinkin) ilahduttavan paljon palstatilaa saaneen Hollywoodin valkopesukeskustelun valossa ratkaisu oli outo ja odottamaton. Toivon että asia oikaistaan seuraavassa osassa, joka onneksi on näillä näkymin luvassa.

Tässä ensimmäisessa oli muuten poikkeuksellisen hyvät lapsinäyttelijät - kukaan ei ärsyttänyt kertaakaan. Jatko-osan aikuiset voivat kysyä vinkkejä Skarsgårdilta, uusilla näyttelijöillä on nimittäin vähintään yhtä isot saappaat täytettävänä.

tl;dr 

Pienistä ongelmista huolimatta uusi IT vahva 4/5, katson uudestaan.