Paketoin eilen ensimmäiset joululahjat ja tuli jotenkin lämmin olo.
Olen tänä vuonna lahjarintamalla poikkeuksellisen ajoissa, koska lomareissun takia valtaosa lahjoista on toimitettava jo tulevalla viikolla. Muutama osanen mukaan lähtevään kassiin puuttuu vielä, mutta vahva ajatus niitä varten on jo olemassa eli mieli on niidenkin suhteen yllättävän levollinen.
Yleensä murheenkryyniksi muodostuu isä, joka ei hoitokodissa asuvana oikeasti ihmeempiä tarvitse. Hyvä lahjan tuli kuitenkin vastaan jo alkukuusta, joten olen voinut keskittyä muihin pulmatapauksiin.
Ostan yleensä kahdelle serkulleni, kummitätini aikuisille lapsille, jotain pientä ja symbolista, jostain sieltä viiden euron tuntumasta. Toinen on helppo, toinen ei. Eilen Clas Ohlsonilla haahuillessani vastaan tuli paistomittari. Se tuntui heti oikealta, mutta en uskaltanut ostaa ennen tädin mielipiteen kuulemista. Kuulemma on hyvä valinta. Pitäisi näissäkin asioissa luottaa aina omaan lahjaintuitioon, eikä jäädä arpomaan.
Ehkä voisin tästä vinkiksi itselleni ottaa sen, että tulevinakin vuosina voisin aloittaa lahjojen haalimisen jo hyvissä ajoin, ettei näin pimeimpään ja hitaimpaan vuodenaikaan tarvitsisi enää venyä ihmeisiin minimaalisella aikataululla. Muutaman vuoden takainen monsteripäivä kaupungilla on edelleen turhan kirkkaasti mielessä.
Ettei nyt liian seesteiseksi lipsahda, niin totuuden nimissä yksi postitettava lahja on vielä kokonaan aloittamatta. Mutta koska ensi viikolla vietän taas lähemmäs kymmenen tuntia laatuaikaa junassa, en ole liian huolissani senkään valmistumisesta ajallaan. Ainakaan vielä.
Ensi viikolla voisi aloittaa jo torttukaudenkin.
Ensi viikolla voisi aloittaa jo torttukaudenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti