Marko Annala: Paasto
Värityskirjan jälkeen toivoin, että Annala julkaisee uuden, rehdimmin fiktiivisen romaanin pian. Sain toiveeni. Voisi kuvitella, ettei Paaston tematiikka - keski-ikäisen miehen uskon- ja ennen kaikkea elämänkriisi - välttämättä kosketa henkilökohtaisella tasolla, mutta tarttumapintaa siitä löytyy varmasti jokaiselle lukijalle, myös minulle. Aihevalinta voisi olla myös todella raskas, mutta Annalan ytimekkyydessään kaunis ja helposti omaksuttava kieli tekee siitä kevyenoloista ja lähestyttävää luettavaa. Vaikka uskonto on Paastossa avoimesti ja monesti yksityiskohtaisestikin läsnä, se ei missään nimessä ole tarinassa tärkeintä, meritykset löytyvät muualta. Kaunis teos ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Henkilökohtaisena merkkipaluna mainittakoon, että Paasto oli myös ensimmäinen fyysinen kirja, jonka luin vauvan syntymän jälkeen.
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Minulla on tähän asti ollut Nälkäpelin mentävä aukko nykysivistyksessä - en ole nähnyt leffoja sen enempää kuin lukenut kirjojakaan. Kiitos Bookbeatin, ensimmäinen osa on nyt kuunneltu vaunulenkeillä. Suhtaudun nuortenkirjallisuuden massamenestyjiin lähtökohtaisesti aina vähän skeptisesti, mutta taas pääsin yllättymään positiivisesti. Nälkäpelissä ilahduttavaa: ainakin ensimmäinen osa on ihan oikeasti kirjallisesti hyvä ja menestyksensä ansainnut. Nälkäpelissä ahdistavaa: kirjan maailma on kammottava, eikä valitettavasti nykymenolla ollenkaan vaikea kuvitella lähitulevaisuuteen (vrt. Orjattaresi ja Teemestarin kirja). Itse asiassa vähän harmittaa, että tästä on tehty trilogia, sillä avaus toimii täydellisesti itsenäisenä tarinana, enkä ole varma, haluanko tietää, mihin kammottavuuksiin kertomus Katnissin vielä jatko-osissa kuljettaa. Väkivalta tuskin ainakaan vähenee, sen sulattaminen tekee kieltämättä aika tiukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti