ennen taukoa

Tänään etsitään suosikkikuvaa. Tämä kuva on vähän huijausta, sillä oikeat suosikkikuvani taitavat olla lapsuusajoilta, enkä oikeita tähän hätään löytänyt. Mutta tämä on yksi suosikkikuvistani näin aikuisiältä. Se on otettu Beach Partyssa 2007, olin saapunut vaihdosta Suomeen muutamaa viikkoa aiemmin ja Suomi oli aurinkoinen ja ystäviä ihana nähdä.

Tyttösiä yhdessä suosikkikuvassa.

Haluaisin vielä huomauttaa, ettei tätä kuvaa ole myöhemmin rajattu uudestaan vaan kerrankin itseotetun kuvan rajaus on täysin kohdallaan.

Kuvahaaste jää nyt ensi viikkoon asti tauolle, koska minä karautan etelään. Mitäs siellä olikaan? Tyyppejä ja hengailua ja autio Helsinki ja von Hertzenit ja, ai niin, tuo Foo Fighters.

ensijulkaisussa arkiston aarre

Seitsemäs päivä haastaa minut julkaisemaan kuvan, jota en ole koskaan julkaissut. Tässä siis ihana kaverikuva Janista, Juhosta ja minusta haalarinkastajaisissa maaliskuussa 2010. Luonnollisesti näitä on kokonainen sarja, kaikki kuvat jotenkin eri suuntaan vinksallaan. Tähänastisen julkaisemattomuuden syitä voi jokainen mielessään pohtia.

Ei voi tietää.

Päivä 6: Teema "vihreä"
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva

yli fobian

Tänään voitin yhden peloistani: olin jalkahoidossa. Joko fobiani alkaa hiljalleen hellittää tai sitten EcoBeautyssa ollaan neroja. Mainitsin heti alkuun, että vaikka olen jo vähän karaistunut, kammoan yli kaiken sitä, että joku vieras ihminen koskee jalkojani ja että mahdolliset venkoilut johtuvat todennäköisesti siitä.

Vaan niin tosiaan pehmeä valaistus, taustalla soiva hörhömusiikki, ystävällinen henkilökunta ja kunnon välineet tekevät ihmeitä. Noin tunnin käsittelyn jälkeen liiketilasta poistui äärimmäisen rentoutunut nainen, jalat paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Nyt kelpaa tassutella. Jos en olisi myös tuhottoman huono sijoittamaan monia kymmeniä euroja itseeni ilman, että saan jonkin konkreettisen esineen tilalle, ottaisin varmaan tavaksi. Nyt mitä todennäköisimmin jään vain miettimään asiaa.

Kotona olen totuttellut pitämään uusia, Amazonista tilaamiani fiftarihenkisiä kolttuja päälläni. Miten voikin joku melkein sokkona netistä tilattu istua niin hyvin, en tiedä. Ehkä tämän myötä pääsen tästäkin ennakkoluulosta vielä yli. Kolttujen kera suunnittelen viikonloppureissun garderobiani ja kohta värjään hiukset. Melkoiseksi tyttöilyksi menee  nyt tämä elo, hämmentää. Ehkä viikonloppu tasoittaa, juhannus kun taitaa mennä mitä ilmeisimmin miesporukan keskellä.

Koska vielä ei ole juhannus, jatkan siis tyttöilylinjalla myös kuvahaasteessa. Haasteen kuudennen päivän teema on "vihreä". Kuvassa meikkipussini.

Chillin' with my gnomie.

Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema "vihreä"
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

päivä 5: vanha kuva

Tämä kuva on on kohta yhdeksän vuotta vanha, kuvaushetki on joskus lokakuun alkupuolella 2002. Inkan kanssa makaamme jossain Lahden sivukadulla, ei kovin kaukana Vesijärvenkadusta, asettelusta vastaa Jaden taiteellinen visio. Sarjassa oli muitakin kuvia, mutta tämä on aina ollut niistä suosikkini.

Vanha kuva jo.

Kuva toimii myös todisteena siitä, että olen joskus jopa käyttänyt Jadelta saamaani Fjällräven-takkia (koko 38). Nyttemmin en ole enää jaksanut sulloutua siihen, enkä ole sitä kenellekään muullekaan saanut eteenpäin käyttöön. Hieno ja hyvä takki myynnissä halvalla, saa levittää sanaa!

Päivä 1: Omakuva

Päivä 2: Suosikkitavara

Päivä 3: Perheenjäsen

Päivä 4: Harrastus

Päivä 5: Vanha kuva

Päivä 6: Teema "vihreä"

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

Päivä 8: Suosikkikuva

Päivä 9: Päivän asu

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

Päivä 11: Hullua

Päivä 12: Arkeni

Päivä 13: Teema "valo"

Päivä 14: Talvikuva

Päivä 15: Rakkaus

Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva

Päivä 17: Hetki

Päivä 18: Tunteet

Päivä 19: Täällä minä asun

Päivä 20: Teema "erilaiset"

Päivä 21: Kun olin pieni

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

Päivä 23: Kesäkuva

Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Päivä 27: Teema "kaksi"

Päivä 28: Sää

Päivä 29: Uusin kuva minusta

Päivä 30: Valinnainen kuva

neljä

Valokuvahaasteen neljäs päivä: harrastus. CV:ssäni lukee, että harrastuksiini kuuluu kulttuuri eri muodoissaan, järjestö- ja talkootyöt, liikunta sekä ruuanlaitto ja leivonta. Toisin sanoen harrastan lähinnä asioita, jotka eivät vaadi mitään erityisiä välineitä. Viimeisen vuoden aikana oikeastaan ainoa harrastuseni, jota lähdetään erikseen muualle harrastamaan, on ollut jazztanssi, jonka löysin uudelleen vuosien ja vuosien tauon jälkeen. Tässäpä siis tanssin kannalta tärkeimmät harrastusvälineeni.

Harrastusvälineitä.

Jalat pääsivät kuvaan ulkoilmassa, sillä ne ovat olennainen osa myös lenkkeilyharrastustani. Kesäisin myös olen mahdollisimman paljon paljain jaloin - mikä on ristiriidassa sen kanssa, että vihaan yli kaiken sitä, että jalkojani katsotaan. Ja tietysti oli pakko kuvata koivet juuri nyt, kun jalkahoitoon on aika ylihuomenna... Mutta tanssinopettajani sanoi tuossa taannoin, että minulla on erityisen kauniit nilkat, joten esitellään niitä nyt sitten ihan kunnolla, varpaat huoliteltuna tai ei.

Marko oli pois kaupungista viikonlopun ja tarkoituksenani oli siis tehdä kaikenmoisia asioita, joita ei yleensä normiviikonloppuna voi tai ehdi tehdä. Aika heikoksi jäi saldo. Tein kesäkeittoa, katsoin tyttöelokuvan (Jätä se! oli huomattavasti nimeään laadukkaampi raina) ja pesin ikkunat. Vaikka paljon suunnittelemistani asioista jäikin toteuttamatta, voin ainakin iloita siitä, että näen taas ulos. Mutta voi miten vihaankaan noita sälekaihtimia! Kun joskus tästä lähden, aion kyllä suositella vuokraisännälle niiden vaihtamista - toki siitäkin syystä, että ne hajosivat jo yli vuosi sitten, kun jouduin ne ensimmäistä kertaa ikkunanpesua varten irrottamaan. Huonot sälekaihtimet, sujuvan arjen pikkuärsyttävä kirous.

Eilen ennätin myös Katjan kanssa tarkastamaan Roskisprinssin ennakkonäytöksen. Miten nimetön itäsuomalainen yhden kuppilan pikkukylä on muuttunut elokuvassa Joensuuksi, en voi ymmärtää. Kaupunki kyllä näyttäytyi varsin idyllisenä, joten ehkä leffa toimii sivussa hyvänä matkailumainoksena. Ihan kaikki muutkaan ratkaisut eivät tyydyttäneet kriittistä katsojaa, mutta kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä päivitetty versio tuosta vanhasta suosikkiromaanistani. Tosin pakko myöntää, että olisin ehkä tuohtunut muutoksista enemmän, jos olisin lukenut kirjan  viimeisen viidentoista vuoden aikana. Ainon kanssa jo juonittiin, että luen sen nyt uusiksi ja lähden reilun kuukauden päästä tekemään paljon pistävämmän arvostelun.

Ihmettelen suuresti Jedin radikaalin tukkaratkaisun pois jättämistä, mutta yhden vielä suuremman kysymyksen elokuva aiheutti. Mistä saisin käsiini Kissan kuoleman?