sunnuntai 15. tammikuuta 2012

ilta

Tuntuu, etten ehdi olla kotona nyt oikein ollenkaan. Pienetkin hetket pitää siis hyödyntää huolella. Jos on sattunut iltavastaanotolla aiheuttamaan itselleen kunnon ähkyn (yhteisen hyvän nimissä, muutenhan ruokaa menisi hukkaan), viinirypäleet ja herkkutee Buffy-mukista ovat varsin mainio iltapala. 

Lauantai-illan evästä.
Aivot voi huijata luulemaan, että tarjolla on myös ihan oikeita herkkuja inkiväärituoksuvahalla. Toimivaa ja tunnelmallista. 

Kohta tippuu.
Yllä vielä näkymä parvekkeeltani tältä aamulta. Päivän aikana tuo on laskenut  noin 20 cm ja toimii nyt mukavana näköesteenä naapurin parvekkeelle, hyvä niin. Toivon kuitenkin, etten ole kotona silloinkaan, kun tuo rysähtää alas.

lauantai 14. tammikuuta 2012

ja niin minä mieleni pahoitin

Jatkan first world problems -teemallani, mutta kun kiukuttaa!

"Maukas, terveellinen ja monipuolinen ruokavalio vaikuttaa positiivisesti elämänlaatuun - kunhan vain muistaa pysähtyä hetkeksi. Anna itsellesi hetki aikaa kiireisen työpäivän aikana - rentoudu, potkaise kengät pois jalasta, sulje silmäsi ja - unelmoi. Valitse ja nauti Fresh Hetki salaatti lounaaksi tai välipalaksi ja tunnet olosi keveäksi ja energiseksi!"
Lähde: valmistajan nettisivut

Herää kysymys, mahtaako annoksen keveys perustua siihen, että sitä on tosi vähän. Harvemmin ostelen valmissalaatteja, mutta 9,5 tunnin työpäivä, kokkauslaiskuus ja se fakta, että olen aivan höpsönä caesarsalaattiin saivat aikaan hairahduksen - eikä se ainakaan vaikuttanut elämänlaatuuni positiivisesti tällä kertaa. Ja muistin kyllä pysähtyä, vaikkei annoksen syömisessä tällaisella hitaalla pureskelijallakaan kauaa nokka tuhissut.
© Fresh Servant Oy
"Fresh Lounas Hetki Katkarapu-Caesar sisältää runsaan salaattipohjan, laadukkaat katkaravut, rapeat leipäkuutiot, parmesaanijuustojauheen ja upean makuisen caesarkastikkeemme. Tämä salaatti sisältää paljon proteiinia."
Lähde: samat sivut, jotka todistavat, että yhdyssanat erisnimissä voivat olla haaste

Juu ei. Runsas salaattipohja oli ehkä noin puolitoista desiä ei kovin tiiviisti pakattua lehtisalaattia. Katkikset ja kastike olivat ihan kelvollisia, leipäkuutiot vähän jauhoisia. Proteiinia oli toki runsaasti verrattuna vihreän salaatin määrään. Parmesania oli reilusti, mutta se ei siitä huolimatta maistunut erityisemmin. Kaikki parmesanin rasvat ja kalorit ilman makua? Hmmh.

Totuuden nimessä mainittakoon, ettei minulla oikeasti ollut edes erityisen nälkä, mutta aina voi kiukustua hypoteettisen tilanteen edessä: olisin voinut olla nälkäinen. Rakkain terveisin, mielensäpahoittaja -82.

Tätä kirjoittaessa mielensäpahoittajan kiukku laantui lähinnä närästykseksi. Onneksi on blogi, voi purkaa tuntojaan näistä ehdottoman tärkeistä asioista. Niin, kerta.

Laiskuus ja caesarsalaatin fanittaminen on oikeasti vähän huono yhdistelmä, paras salaatti kun tulee tuoreista aineksista ja laadukkaalla kastikkeella eikä krutonkejakaan ole vaikea tehdä. Valmisversioista olen todennut parhaaksi Pirkan ja Rainbow'n valmiit pussukat. Niissä ei ole mitään ylimääräistä, mutta krutongit on isoja ja muhkeita ja rouskuvat ihanasti. Proteiinitarpeessa voi vaikka lisätä ne katkaravut purkista.

Mutta jospa ensi viikon tavoitteena olisi ihka oma caesar. Kastikkeen mennessä suuren huudon säestämänä pilalle voin sitten taas syödä näitä valmisversioita enempiä nurisematta.

perjantai 13. tammikuuta 2012

suuret pulmat!

Päätin tehdä viimeinkin kulttuuriteon ja katsoa Stieg Larssonin Millenium-elokuvat, joita Sub pyörittää jälleen lauantai-iltaisin. Ensimmäisen osan perusteella tuntuu oivalta ratkaisulta, kaikessa kamaluudessaankin ruotsalainen laadukas rikosdraama on aina ilo. Ikävä kyllä Teema ei vain tee projektiani turhan helpoksi, sillä lauantai-iltaisin tulee nyt vaikka mitä hienoja juttuja samaan aikaan, tällä viikolla Leonard Cohen -spesiaalia, ensi viikolla Banksy-elokuvaa. Kamalaa!

Tuskailun sijaan voisin tietysti yrittää päivittää boksini niin, että se tunnistaa kiltisti myös Ylen kanavapaketit ja pystyy tallentamaan kahta kanavaa samaan aikaan... Kovin vaivalloinen ajatus.

Huomenna alkaa seitsemän päivän työputki. Tämänpäiväisen vapaan aikana olisi ollut huutava tarve boksin päivityksen lisäksi siivoukselle ja vaateostoksille. Tekemättä jäivät kaikki. Sen sijaan kävin raapustamassa numeron 2 ennakkoäänestyslipukkeeseen, ulkona lounaalla, ostamassa sarjalipun Tapioon ja Suomalaisen alesta von Baghin Kaurismäki-kirjan. Kai sitä ehtii siivota aamullakin?

Siivousporkkanana toimikoon uusi seinätarrani. En anna itselleni lupaa laittaa sitä paikalle ennen kuin paikat on kunnossa ja tarran paikka huolella mallattu. Loogisin paikka olisi olkkarin päätyseinässä, mutta siinä on tapetti, enkä ole varma, uskallanko laittaa tarraa sen päälle. Tapettia en varjele, se on jo niin reikäinen. Mutta pysyykö tarra paikallaan tuossa? 

First world problems.

torstai 5. tammikuuta 2012

beans, papuja, bönor

Kuulin terveysalan ammattilaiselta eilen vähemmän tervetulleita uutisia: ilmeisesti kehoni nyt vaan sattuu olemaan sitä tyyppiä, joka varastoi huonoa kolesterolia ja siksi lukemat olivat aavistuksen verran koholla, vaikka ruokavalio on ok ja muut veriarvot enemmän kuin hyvät. Jopa hemoglobiini! Hemoglobiiniriemu loppui lyhyeen, kun tajusin käytettyjen rasvojen menevän nyt tarkempaan seurantaan. Että ai kun kiva.

"Vähemmän eläinrasvaa, enemmän kasvirasvaa" kuului terveysihmisen käsky. "Punaisen lihan tilalla enemmän kalaa ja kanaa" seurasi sitä. Istuin siinä huuli pyöreänä hetken ja kävin sitten uudestaan läpi pääasiassa pesco-vegetaristisen ruokavalioni perustat.

"Lisää hedelmiä ja kuituja!" oli vastaus aprikointiini. Luovutin, enkä siis enää jatkanut arkiruokani erittelyä vaan poistuin kiltisti paikalta pohdiskelemaan tilannetta omillani.

Epäilen, että joulukuun homejuustofestari saattoi vaikuttaa tulokseen, mutta ei vara venettä kaada. En siis enää osta juustoa leivän päälle (yhyy!) ja koitan nyt tunkea rypsiöljyä sellaisiinkin paikkoihin, joihin se ei mielestäni kuulu, itse kun yleensä nautin vaikkapa salaatin mieluiten ilman kastiketta. Ja koitan nyt sitten lisätä vielä hedelmiä ja kuituja, vaikka prosessissa saatan muuttua omenaksi. Mutta omenathan on kivoja, kaikki niistä tykkää, eritoten minä itse.

Harkitsen myös nyt siirtyväni 1% maitoon, vaikka sitä ei saakaan 1,5 litran tölkeissä eikä käsittääkseni myöskään luomuna (kaksi vaihtoehtoista ostokriteeriä maitotölkeilleni). Rasvattomaan en vaihda, se on pahaa. Siis vielä pahempaa kuin tavallinen maito, josta en myöskään oikeasti pidä, mutta juon kuitenkin, koska kehoni sitä tarvitsee kolesterolivarailusta huolimatta.

Yksi asia, josta en vielä tässä vaiheessa suostu luopumaan on ruuanlaittojuusto. Etenkään nyt, kun tulin tiistaina vahingossa improvisoineeksi ihan mahtavan ruokalajin. Viikon verran on jo tehnyt mieli tortilloja ja alkuviikosta oivalsin, ettei oikeasti tee mieli tortilloja vaan niitä mausteisia papuja ja avokadoasioita siellä sisällä. Avokadoa on siis mennyt nyt smoothiessa ja salaatissa pitkin viikkoa papuhimon tyydytin vanhasta rakkaasta sieni-kesäkurpitsavuoasta ja lasagnesta inspiraation saaneella ruualla, joka oli - varsinkin tässä tilanteessa - ehkä parasta ikinä.

Stock photo paremman puutteessa.
 3-4 annosta

1 pieni kesäkurpitsa (200-300g)
1 purkki meksikolaisia chilipapuja
1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
2 isoa herkkusientä
tomaatti
loraus ruokakermaa
sambal oelekia maun mukaan (pavuissa on jo chiliä)
suolaa
pippuria
rypsiöljyä
juustoraastetta

Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Pilko sipuli, valkosipuli, tomaatti ja sienet.
Kuullota sipulia ja valkosipulia hetki öljyssä, lisää tomaatti ja sienet sekä pavut suoraan tölkistä. Keittele hetki.
Lisää ruokakermaa niin, että kastikkeesta tulee vähän juoksevampaa. Mausta.
Lado lasagnemaiseen tapaan öljyllä voideltuun vuokaan kerroksittain kesäkurpitsaviipaleita, kastiketta ja juustoa.
~200*C, noin 30 minuuttia uunin keskitasolla. Anna vetäytyä vähän aikaa.

Ehkä vähän rumaa ruokaa, mutta ei hitto kun tuli hyvää! Sivuun vähän tomaatti-avokadosalaattia ja se on siinä. Tosin kastike oli niin hyvää, että loput piti syödä leivän avustuksella. Hihi. Ensi viikolla sitten sitä kalaa, jos vaikka silakasta pitkästä aikaa jotain keksisin.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

toiveita

Kävin kehityskeskustelussa ennen joulua ja siellä listattiin työminän tavoitteet tulevalle vuodelle. Viime vuoden hyvistä saavutuksista inspiroituneena laadin jälleen toive- ja tavoitelistan myös siviiliminälle. Molemmille riittää haastetta, toivottavasti myös rahkeita. Mutta kuten todettu, etenkin siviiliminän toiveiden ja tavoitteiden suhteen voi ottaa rennommin, niihin pääsee kuitenkin paremmin ilman turhia paineita. Onnistuessaan ne kuitenkin tukevat myös työminän ponnisteluja, näin ainakin uskon.

Vuonna 2012 toivon saavani liikuntarutiinini ja päiväkirjakirjoituksen taas oikeasti rullaamaan, saavani informaatiotutkimuksen aineopinnot käyntiin, lukevani viimeinkin Oksasen Puhdistuksen sekä muutaman aiemmin skippaamaani klassikon lisää ja pyrähtäväni ulkomaille kerran tai pari. Lisäksi tavoitteena on purkaa loputkin muuttokamat, muistaa puhdistaa lattiakaivo säännöllisesti (ja tarpeeksi usein), uudistaa vaatekaapin sisältöä maltillisesti sekä muistaa pitää järkeviä välipaloja mukana töissä kahvitauoille (eli vältellä liikoja kakkuja). Ja olla elämättä yli varojeni.

Viimeisen tavoitteeni hengessä tilasinkin juuri sisustusasioita melkein 50 eurolla. Tai itse asiassa vain yhden sisustusasian. Eh. Hieno seinätaide on kuitenkin kotiini tervetullutta, joten olkoon oikeutettua. Valokuva luvassa, kunhan lähetys saapuu ja saan taiteen aseteltua paikoilleen. Ehkä sitten saan ripustettua taulutkin. Sitä odotellessa...

Tavoitelistassa luki aluksi myös jotain oman tehokkuuskäsityksen muuttamisesta, mutta luulen sen olevan niin pitkäjänteinen projekti, ettei siihen yksi lyhykäinen vuosi riitä. Valotan: maanantaina oli vapaapäivä, jonka aikana mm. tiskasin viikonlopun tiskit, imuroin, pesin lattiat, pesin vessan, vein tietokoneen huoltoon, hujautin vahingossa liki 5 kilometrin lenkin ja kävin jumpassa, kampaajalla sekä kaupassa. Ja puhdistin sen saakelin lattiakaivon (limainen hius- ja nukkarotta, paras tapa käynnistää uusi vuosi!). Illalla sitten murehdin, kun niin vain valui hukkaan tämäkin vapaapäivä, kun mitään järkevää en taaskaan saanut aikaan.

Apua projektin onnistumiseen otetaan vastaan.